keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ravintoterapeutin tapaaminen 9 (part 1)

Nyt on sulattelemista! Ja ensimmäistä kertaa tunnen pettymystä ja turhautuneisuutta.

Päivän paino 96,3.

6 kommenttia:

  1. Pääasia että paino ei ole noussut. Jossain vaiheessa jumi voi iskeä, mutta älä lannistu!

    VastaaPoista
  2. Ajattele, kuinka uskomattoman paljon parempi tilanne on nyt kuin vuosi sittten. Jaksa uskoa tekemiisi elämäntapamuutoksiin ja pidä uskollisesti kiinni ruokarytmistä, niin hyvin menee!!! Ei paino voikaan loputtomasti laskea tällaista vauhtia, kuin kuluneen vuoden aikana, se hidastuu ja tasaantuu vähitellen, muttta suunta pysyy normaalipainoon asti, kunhan et tingi perusasioista. Pitää jaksaa syödä kunnolla aamusta lähtien että jaksaa laihtua ;) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Nainen! Miten mielettömän työn olet jo tehnyt, ja nimenomaan se matka henkisellä puolella! Älä anna sen viimeisillään mukana roikkuvan vanhan minän vähätellä kaikkea sitä mitä olet saavuttanut. Kuuntele puolella korvalla, tämä on viimeinen matka jonka te yhdessä teette, hyvästele hellästi, ehkä ne kasvukivut kuuluu siihenkin..?
    Jumipaikka tuli, sen on tultava, ja aikanaan se paino taas jatkaa alaspäin. Inhimillistähän se vain on tuntea kärsimättömyyttä, matka on kuitenkin niin pitkä, mutta ehkä nyt voi pysahtyä hetkeksi taivastelemaan sivupolkujen ihanuuksia :) Tsemppiä sinulle hurjasti, olet vahva, upea ja ihana nainen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te ette arvaa kuinka hyvältä nämä teidän tsempitykset tuntuu. Itku tulee ;)!

      Minulla oli tämän RT käyntini jälkeen vähän aikaa sellainen olo, että minä en halua kirjoittaa tänne mitään! MInä en halua tunnustaa ääneen tämän jakson tulosta. Minusta tuntui, että minä petin jonkun.

      Siis aivan käsittämättömiä ajatuksia.... Kun sitten tätäki asiaa pohdin, tulin tulokseen, että minun NIMENOMAAN PITÄÄ HETI KIRJOITTAA tilannepäivitys! Ja itseni takia. Ei lukijoideni takia. Miten läsnä koko ajan on se tilanne, että olisi tavallaan helpompaa kertoa kaunisteltua totuutta. Ja valehdella itselleen. Eniten pettää itseään.

      Siksihän minulla tämä blogini on, että saan tämän kaiken p****n ulos päästäni. Itselleni minä tätä nimenomaan teen. Tämä on minun terapiaani. Edelleen on niitä asioita, mitä minun on vaikea sanoa ääneen ja tämä on väylä myös sen opetteluun. Pehmeä lasku.

      Ja olen tyytyväinen siitä, että kirjoitin tilanteen. Se ei ole enää peikko minun takaraivossani. Sen kanssa pystyn elämään. Ja homma jatkuu. Mitään ei ole menetetty:)

      Poista