torstai 13. maaliskuuta 2014

Loppusuora häämöttää

Niin Se vaan aika on kulunut kuin siivillä. Enää ei ole kuin reilu viikko jäljellä.

Alkaa iskemään pieni haikeus. Vaikka paluu ja kaikkien rakkaiden näkemisen odotus kasvaa hetki hetkeltä. Ja koirien näkemisen odotus.

Tänään olen vähän miettinyt, mitä tämä on minulle antanut. Ei sitä osaa sanoiksi pukea. Siis varmaan se, että ylipäätään olen suoriutunut.

Enhän minä n. vuosi sitten olisi jaksanut edes Helsingissä kävellä koneeseen. Ja huolehtia vielä matkatavaranikin.

Itsellenikin aivan käsittämätöntä, mitä kaikkea olen tehnyt. Olen tehnyt myös asoita, joita en olisi ikinä uskonut tekeväni. Esim. ollut mopon kyydissä. Ja se oli hauskaa! Olen käynyt myös ensimmäistä kertaa elämässäni manikyyrissä ja pedikyyrissä.

Olen kehdannut hierotuttaa itseni. Useampaan kertaan.

Olen kävellyt paljon ja löytänyt ihania paikkoja. Luulen, että tänne täytyy palata joskus.

5 kommenttia:

  1. Mahtavaa kuulla! Mutta kyllä täällä Suomen maillakin ihan varmasti on edessä myös jotakin uutta ja ihanaa :)

    VastaaPoista
  2. Ihania muistoja ja kokemuksia mitä vaalia! :) Ja ainahan pääsee reissuun uudelleen... :) Muista nuo selviytymiskokemukset kantavina voimina täällä kotimaan kamarallakin, jos ja kun tulee tenkkapoo. Muista, että mistä kaikesta tuollakin reissulla olet selvinnyt, mitä olet voinut tehdä! Huippua!!! :)

    VastaaPoista
  3. Voi elämä minun kanssa - alan vetistelemään kommenteistanne😊

    Kiitos.

    VastaaPoista
  4. Ihan vahingossa löysin tämän blogin ja ensimmäiseksi tuli sinä mieleen. Ja sinä se olit!! Tsemiä! Olet toteuttanut monen naisen toiveen ja unelman ja tehnyt jotain suunnattoman rohkeaa ja hienoa.

    VastaaPoista