sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Ei väkisin

Blogikirjoittelunikin elää nyt tasannevaihetta. En halua väkisin vääntää kirjoitelmia jos en tunne oikeasti olevan mitään sanottavaa.

Säännöllinen syömiseni on melko hyvin hanskassa. Valintani ei välttämättä. Opettelen hyväksymään tämänhetkisen tilanteen, enkä syyllistä itseäni.

Opettelen katsomaan itseäni tällaisena kuin nyt olen ja opettelen näkemään sen suuren muutoksen mikä on tapahtunut.

Eilen olin koiranäyttelyssä esittämässä kasvattiani joka valioitui kolmannessa näyttelyssään. Kehän jälkeen omistajansa, joka on minun silmissäni käsittämättömän pieni nainen, halusi yhteiskuvan meistä molemmista uuden valion kanssa. Ensimmäinen ajatus minulla oli "ei, apua", "millä verukkeella kieltäydyn".

Aikani mietittyäni tulin tulokseen, että harjoitusta se vaan on itselleni. Olla kuvattavana ja kuvissa...

Päätin jopa laittaa kuvan Facebookinkin. Mutta se tunne oli kyllä "kärsivä" kun painoin päivitä valintaa!

Eilisen illan katselin sitä kuvaa ikäänkuin ulkopuolisen silmin ja ei se hullumpi ollut. Isännällekin pystyin näyttämään sitä ja kerroin vielä senkin ajatukseni, että en näytä enää järkyttävän isolta hyvin pienen ihmisen rinnalla.

Ensi viikolla on jälleen RT:n kanssa tapaaminen. Oli ajatuksia, että en haluaisi mennä sinne. Nyt kuitenkin odotan sitä, vaikka mitään vähentymistä ei kiloissa varmaankaan ole. Mutta minä tarvitsen tapaamisemme ja vakaasti uskon siihen, että jossain vaiheessa alkaa taas tapahtumaan.

6 kommenttia:

  1. Ehkä se kuva on siinä mielessä hyvinkin tärkeä olemassa, että se kertoo sen, mitä mieli ei ehkä uskalla uskoa: olet pienentynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva on paljon "parempi" kuin mielessäni oleva kuva ;).

      Täytyy opetella katsomaan itseään uusin silmin ja uskottava se mitä näkee!

      Poista
  2. Sopivan tilaisuuden tullen piipahdan. Minullaha on edelleen tietokoneongelma;).


    Hieno päätös sinulta!

    VastaaPoista
  3. Hei!

    Minä lähdin kokeilemaan tätä sinun taktiikkaasi, eli säännöllistä syömistä. :) Ja koska olen mestari huijaamaan itseäni, mutta en muita, projektissa on mukana yksi minulle tärkeä ihminen, jolle kirjaan päivän syömiseni ja niiden ajankohdat ylös. Hänelle en ilkeä valehdella, vaikka itselleni kyllä hyvinkin. Systeemi muistuttaa sinulta oppimaani hymynaamakirjanpitoa ja rt:n tilalla minulla on ystävä tsempparina. Ja tämä blogi. :)

    Olen luvannut käydä puntarissa korkeintaan kerran kuussa, etten ala kytätä syömisiäni ja pilaa koko juttua. Repsupäiviä on joskus, mutta ne näemmä tosiaan eivät pilaa koko juttua, ja jos mahdollista, suhtaudun vaikka jäätelöön hiukan epäterveellisesti valittuna välipalana, enkä maailmanloppuna.

    Homma toimii! Lähtöpainoni oli 97 kiloa, seitsemän on jo sulanut. Eikä ole sellaista fiilistä, että olisin jollain kamalalla kitudieetillä ja huono ihminen, jos en syö juuri tasan tarkkaan "oikein".

    Kiitos sinulle blogistasi, siitä on ollut iso apu! <3

    t: S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä viestistä! Tulin niin iloiseksi. Ja hämmentyneeksi, että kirjoittelustani ollut inspiraatiota. (Kun itsellä nyt olo, että tämä on yhtä tyhjän kanssa...).

      Anna kuulua itsestäsi, niin minäkin saan puhtia tähän touhuun😉

      Poista
    2. Kuule S😊.

      Palaan lukemaan viestiäsi aina uudelleen ja uudelleen. Tämä viesti ilahduttaa ja kantaa 😏

      Poista