Tässä tuskaillessa ajatuksiini on taas vahvana palannut lihavuusleikkaus. Mietin pääni puhki, että onko minun otettava tämä pelikortti jälleen framille. Olisiko se minulle oikea apukeino? Olisiko minun "turvallisempaa" elää pienen mahalaukun kanssa?
Ja samalla tiedän liian hyvin, että minua ei tulla koskaan leikkaamaan. Keliakian takia ei leikata. Eikä tulppariskini takia. Eikä narkoosiongelmieni takia. Näin on lääkäri melkoisen suoraan minulle sanonut. Ja kyllähän minä sen järjellä ymmärrän, että tämän tyyppistä "turhan leikkauksen" riskiä on minun kohdallani aivan turha ottaa.
Ja silti pyörittelen tätä ajatusta päässäni. Kun en luota itseeni. Ja kun uskon, että se olisi minunkin tapauksessani kuitenkin sitten toimiva ratkaisu. Näin minä kuvittelen.
Kyllä minäkin kaikessa "muka" järkevyydessäni ajattelen, että tämä leikkaus olisi jollain tapaa helppo ratkaisu. Vaikka ei se sitäkään ole. Ajattelen, että jos leikkaus auttaisi minua vielä saamaan pois sen 10 - 15 kg. Ja varmasti auttaisikin.
Mutta ei sekään auttaisi minua pitämään niitä kiloja loppuelämääni poissa. Jos minä en pääkoppani kanssa saa tätä ongelmaani kuriin.
Keliakia ei ole este etenkään tälle sleeve-leikkaukselle, mikä minulle tehtiin. Siinä suolta ei katkaista ollenkaan, mahalaukku vain kavennetaan. Ja kyllä, saisit tuon vähintään 10kg pois painostasi jo ennen leikkausta olevalla ene-kuurilla, eikä se tulisi takaisin, ainakaan pitkään aikaan, koska leikkaus tekisi sen mahdottomaksi. Mutta siinä olet oikeassa, että ei leikkaus auta loppuelämää pitämään kiloja poissa. Samat päänsisäiset taistot on käytävä, tai metsään menee. Välillä ihan kauhistuttaa ajatus siitä, että kuinkahan muutaman vuoden päästä leikkaus jaksaa enää auttaa, kun vuodessa on jo nyt tapahtunut "edistystä" siinä mielessä, että maha vetää paremmin ja enemmän. On pakko yrittää pitää kiinni kolmen tunnin välein syömisestä, etteivät annokset lähde kasvamaan. Ja toisaalta, jos sinä pidät kiinni sellaisesta syömisestä, ja vielä laadun kutakuinkin kunnossa, niin tarvitsetko edes leikkausta? Eikös juurikin ateriarytmi sinulla ollut se juttu? Tätä asiaa kannattaa kyllä miettiä, päätyi mihin tahansa ratkaisuun. Joka tapauksessa tässä on kaikkein eniten kyse päänsisäisestä jutusta, vaikka se kapeampi mahalaukku avustaakin siinä, että etten pysty hotkaisemaan suuhuni hetken mielijohteesta isoa määrää jotakin kelvotonta. Viikonloppuna yritin, vanha pirulainen korvaan kuiskutti että sipsejä, niitä haluan nyt, sen ja sen kunniaksi ja vuoksi ja ja ja.. Ja löysin itseni vessanpöntöltä oksentamassa, maha ei tykkää sipseistä ei. Tyhmä pää ei sitä halua tajuta. Kyllä mä nyt taas hetken muistan.
VastaaPoista