tiistai 28. tammikuuta 2014

Se oli pienestä kiinni

Että ylipäätään tulin menneeksi ravintoterapeutille viime keväänä!

(Minun pitäisi opetella käyttämään ravitsemusterapeutti nimikettä, koska se hän oikeasti on...)

Kun alunalkaen en ollut innostunut koko ajatuksesta. Menin lääkärille hakemaan vain sitä lähetettä lihavuusklinikalle  - olettamuksenani, että sieltä sitten kävisin nämä kuviot, mitkä ovat pakollisia ennen mahdollista leikkausta. Mutta paikallinen protokolla menikin sitten niin, että pitää olla valmiiksi käytynä näitä tiettyjä juttuja, ennen kuin lähetettä edes kirjoitetaan.

Ensimmäinen RT aika minulla oli varmastikin maaliskuulla -13, mutta minä en ikinä mennyt sinne. En edes perunut sitä aikaa, enkä muuttanutkaan. RT varasi minulle toisen ajan huhtikuulle. Ja kun sain sen kirjeen, niin mietin, että kyllä sinne kait nyt pitäisi mennä. Se aika oli minulle sopimaton ja sain sitten sen verran itsestäni irti, että soitin ja muutin ajan. Joka saatiin sitten mahdutettua toukokuun loppuun.

Muistan vaan siitä puhelusta, että RT kommentoi "olipa hyvä, että soitit. Jos olisit jättänyt toisen kerran tulematta, niin kolmatta aikaa hän ei olisi enää lähettänyt".

Päivääkään en tällä hetkellä kadu. Että sain sitten ennakkoluuloistani huolimatta raahattua itseni RT:n vastaanotolle. Ja kaikki ennakko-odotukseni ja -olettamukseni ovat heittäneet aivan häränpyllyä.

Ravitsemusterapeutin vastaanotolle meno on varmasti yksi elämäni viisaimpia tekoja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti