tiistai 22. heinäkuuta 2014

Fillari

On niin uskomatonta, millaisia ystäviä ihminen voi saada koirankasvatuksen kautta. Millaista koirankasvattajana elo voi olla parhaimmillaan!

Kasvattini omistajat kutsuivat meidät kylään. Ja aivan ihanan yllätyksen olivat järjestäneet - mansikkakakkua ja mielettömän ihana lahja. POLKUPYÖRÄ. Lahja annettiin minulle A4:lla hauskana lahjalupauksena. Paperi pyöri siinä silmieni edessä vaikka kuinka pitkään, ennen kuin minä tajusin, että se on tarkoitettu minulle.

Eilen kävimme hakemassa lahjani ja isäntä oli niin innokas, että laittoi minulle pyörän heti ajokuntoon.




 
Kävimme heti pyöräilemässä pienen lenkin. Ja minähän nyt pääsen jälleen pyöräilemään sitten yhdessä koiran kanssa. Ja tämä meidän nuorempi (2,5 vuotias) yllätti minut täysin, kuinka nätisti se tajusi homman juonen, eikä yrittänyt säntäillä mihinkään suuntaan!


Tämä kuva lavastettiin harjoituslenkin jälkeen. Koirakaan ei ole hihnassa enää, mutta tuli mukanani pihatietä. Taisi neitikin innostua asiasta. Isäntäkin kaivoi fillarinsa naftaliinista ja lähti meidän mukaan. Enempi varmaan siitä syystä, että ei uskonut meidän kommelluksitta suoriutuvan!

Minulle tuli niin nuoruus mieleeni. Ja kuinka mukavaa koiran kanssa on fillaroida. Ensimmäisen ison koirani kanssa minä aikoinaan pyöräilin paljon - meille ei ollut 10 - 20 kilometrin matka mitään. Nyt kyllä olen kaukana siitä kunnosta, mutta ehkä tämä tästä helpottaa. Nyt pinimmätkin mäet saivat keuhkoni huutamaan hoosiannaa. Ei varmaan vieläkään oikein palautunut kevään keuhkokuumejaksosta. Toki minä puuskutan edelleen järkyttävän vähästä, mutta kun jaloissa ei kuitenkaan tuntunut oikeastaan miltään.

Myöhään illalla teimme vielä uudestaan sen pienen pyörähdyksen. Isäntä halusi kokeilla, miltä tuntuu fillaroida koira rinnallaan. Hänelle tämä oli ensimmäinen kokemus ja tuntui olevan innoissaan. Jouduin toppuuttelemaan, että matkaa ei aleta vielä haalimaan eikä vauhtia. Vaan pitää mennä koiran ehdoilla ja seurata, että sillä on koko ajan mukavaa, emmekä tapa sen - eikä omaammekaan - innostusta heti alkuunsa.

Tämä polkupyörä on kanssa niin mieluinen lahja, että en osaa tarpeeksi kiittää lahjan antajia!

4 kommenttia:

  1. Mahtava lahja! :) Fillarointi on loistava keino liikuttaa koiria sulan aikaan ja leppoisa tapa liikkua meille vähän tuhdimmillekin. Oma rakas rakinhutale on vaan niin kova hajujen perään etten uskalla fillaroida sen kanssa. Pitäisi varmaan bodata vähän että kestäisin sen nykäykset kaatumatta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli! Ja vielä kun saisi kuntoa paranemaan sen verran, että ylämäkeen menisi helpommin.

      Koirani nopesta oppimisesta olin yllättynyt ja Se on tosi otettu meidän spesiaalijutusta😊

      Poista
  2. Onnea kivasta ja hienosta yllätyslahjasta!:)

    VastaaPoista