Mutta tähän reissuun sisältyi paljon muutosta parempaan. Kun vertailukohtana on kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna tehty laiva- /hotellireissu. Ensinnäkin minä pystyin nyt kävelemään edes välillä niitä laivan portaita. Jos oli hissille hirveä jono, niin valitsin sitten rappuset. ja rappusissakin sellainen havainto, että muut ihmiset eivät jääneet ala- tai ylätasanteelle odottamaan, että minä pääsen edestä pois.
Minä mahduin istumaan hyvin erilaisilla käsinojallisilla tuoleilla siten, että läskini eivät tursunneet tuolin yli eivätkä levänneet käsinojilla. Myös ylös pääsin niin, että "tuoli ei lähtenyt mukaan".
Tällä reissulla minä tein uuden askelennätykseni! 10 254 askelta. Sunnuntaiaamuna minä kävelytin kaikki kolme koiraamme. Ensimmäinen lenkki ison mustan kanssa kahdestaan ja heti perään toinen lenkki kahden pienen mustan kanssa. Ennen näitä olin jo käyttänyt kaikki kolme pikapissalla ja siellä ei ollut edes askelmittari mukana.
Näihin lenkkeihin sisältyi myös sellainen kynnyksen ylitys minulta, että olen aika tyytyväinen itseeni. Minullehan on portaat aika vaikeita vieläkin. Nyt vasta tajuan, että lihavimmillani on suuren ongelman tuottanut huono tasapainoni. Varsinkin alaspäin tulo on ollut kamalaa. Minähän en ole mahani yli nähnyt mitään mihin jalkani asetan ja minun on ollut aina pakko pitää kaiteesta kiinni, että suoriudun. Nyt olen tietoisesti harjoitellut portaiden kävelyä "vapaasti".
Tuon aamulenkkimme varrella oli sellainen ylikulkusilta. Ensimmäisen kerran vain katselin sitä ja mietin, miten hyvää harjoitusta/kokemusta se olisi meidän maalaismoukkakoirille - avoportaat, mistä näkyy askelmien välistä alla ajavat autot. Mutta epäluulostelin miten itse suoriutuisin niistä, kun vielä luntakin oli satanut ja portaat olivat oletettavasti liukkaat. Toisen kerran tullessamme niiden kohdalle päätin, että mennään kokeilemaan, koska muita kävelijöitäkään ei siihen aikaan ollut liikkeellä. Niinpä menimme ison mustan kanssa. Minä suoriuduin kompuroimatta. Vaikka ei ollut kaiteita. Ja vaikka se iso musta aika vauhdikkaasti minua raahasi eteen päin. Ja myös iso musta suoriutui loistavasti uudesta kokemuksestaan.
Pikkumustien kanssa kävellessäni mietin, että en muista, milloin olen näin kävellyt koirieni kanssa. Ja onneksi ihmisiä ei tullut vastaan, sillä minulla kyyneleet valuivat silmistä kun ihmettelin "tässä minä vaan kävelen aamulenkillä". Oikeasti oli ensimmäistä kertaa nyt todella hyvä ja onnellinen olo tämän projektin alkamisen jälkeen. Menimme myös uudelleen sinne ylikulkusillalle. Myös pikkumustat suoriutuivat ilman kakoilemisia ja pakitteluja. Kuten minäkin.
Ja ihan hurjan suuri juttu minulle oli se, että kun koiramme pääsi ryhmäkehään siellä näyttelyssä, niin minä itse halusin mennä esittämään sen sinnekin. Sitä en ole tehnyt siis yli 10 vuoteen! Minä en ole vain kehdannut mennä sinne kaiken yleisön eteen. Nyt minä menin. Ja minä en tuntenut oloani mitenkään ahdistuneeksi. Ja minulla oli täysi työ pitää kyyneleeni hallinnassa. Vaikka koira ei pärjännytkään ryhmässä!
Ja nyt minä niin odotan sitä hetkeä, kun tunnen pystyväni viemään myös tuon meidän ison mustan kehään. Se tulee olemaan "hirveätä". Minä varmasti itken ja esitän. Pitää etsiä joku perähikiän pikkunäyttely, missä ei ole suunnilleen muita kuin me! Mutta kyllä minä sen vielä esitän. En laita aikatavoitetta itselleni, mutta joskus.
Vielä suihkukoppikokemukseni on pakko kertoa. Viimeksi en meinannut mahtua suihkukoppiin ollenkaan. Siis siitä ovesta. En muista enää miten päin vääntäydyin sinne, mutta joka tapauksessa meinasin jo luovuttaa suihkussakäynnin kokonaan kun tuntui, että koko koppi hajoaa. Jotenkin sitten vain väkisin tungin läskini sen oven läpi. Tosin jostain kohtaa karmeista tuli aika ikävän näköinen skraadu navanseudulle.
Nyt minä mahduin suihkukoppiin sujuvasti. Piti jälleen oikein useamman kerran mennä siitä ovesta edestakaisin - että uskoin asian.
Tämä on vain niin jännä tunne kun minä mahdun! Pääkoppa tulee vaan sen verran hitaammin muodonmuutoksen perässä, että joudun varmistelemaan itselleni asioita toistojen kautta - jos ei ole yleisöä paikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti