torstai 2. tammikuuta 2014

Huono liikuntakokemus

Minä olen kyllä niin heikoilla jäillä itseni kanssa liikkumisen suhteen. On vielä paljon mihin en kykene. Ehkä enemmän psyykkisesti kuin fyysisesti. Takaraivossani olen edelleen vaan se järkyttävän ylipainoinen, joka ei jaksa mitään. Ei mitään.

On paljon asioita, mihin en ole vielä valmis. Ja edelleen tämä kehoni on minulle niin arka paikka, etten saa sanotuksi, etten pysty enkä kykene. Se on vaan niin vaikea sanoa ääneen. Olen niin väsynyt vääntämään rautalankaa!

Tänään aamulla kävin siellä kuntosalilla ja olin ylpeä itsestäni. Tein taas vähän enemmän. Myös personal trainerini oli tyytyväinen.

Iltapäivällä sitten oli ohjelmassa ryhmäliikuntaa (eri ohjaajan kanssa), jonka kuvittelin olevan venyttelyä. Joo, siitä suoriudun ja pari kertaa olen kyennyt olemaankin mukana, vaikka paikalla on muitakin. Tänään se homma olikin jumppaa. Poppikoneet laulamaan ja tuli mieleen juuri "sellainen" treeni. Vielä kun käytetään alkajaisiksi sanoja "että näin joulun jälkeen...", niin minullahan iskee paniikki heti!

Alkuun olin mukana. Ja jaksoinkin. Ja yritin tehdä omaan tahtiin. Oikeasti yritin. Mutta sitten tuli vaan se niin kökkö fiilis, etten voinut itselleni mitään. En vain voinut. Se olo, kun olet hidas ja kömpelö. Väärä jalka ja väärä käsi. Ja koitapa nyt sitten hypähdellä. Minä en vain kykene siihen. En "yleisön" paikalla ollessa.

Ja minulta alkoi kyyneleet vain valua. Minun oli pakko lähteä sieltä pois. Ja sekin hävetti. Pakko oli mennä pihalle. Polttaa parit tupakit. Ja rauhoittaa itsensä. Pitkään sai keskittyä hengittämään nenän kautta sisään ja suun kautta ulos.

Yllätyin itsekin reaktiostani. Mutta minulla on vaan näitä kynnyksiä, mitä ei ihan helpolla ylitetä. Tiedänhän minä kaiken olevan omassa päässäni. Työstän jatkuvasti - mutta tänään jälleen tuli itselleni selväksi, että armollinen minun pitää itselleni olla ja edetä hitain askelin .

Kun nyt vain saisin sanottua niille ihmisille, että haluan tehdä vain yksilöohjauksessa vielä. Minä sille yhdelle ihmiselle pystyn sanomaan ääneen asioita, mutta jos on enempi ihmisiä niin menen vain jotenkin lukkoon. Ja kun välillä ihmiset uskoisivat ja tyytyisivät vaan siihen kun sanon en halua. Eivät vaatisi selittämään miksi. Eivät yrittäisi olla ylikannustavia.

En jaksa vääntää niitä rautalankoja.

12 kommenttia:

  1. Hienosti olet saanut painoa pois! Ja alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Kokemuksesta voin sanoa, että liikunnasta oppii nauttimaan. Pitää vaan löytää sellainen laji, josta tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei liikunnasta aina opi nauttimaan. Eikä ole tarviskaan. Riittää että siitä saa tavan.

      Ja perhoselle muistutus että sinä itse ohjaat projektiasi, ja päätät ihan itse mitä vauhtia se etenee.
      Jos yksilöohjaus on sun juttu, niin sitten on. (vihaan itse kaikkea ryhmäliikuntaa. Ihan alimmasta liekkiluolasta)
      Pitäkööt zumbatuntinsa keskenään!

      Tsemppiä :)

      Poista
    2. Minulle tulee olemaan iso urakka saada liikunnasta edes tapa. Saatika saada nautintoa siitä.

      Mutta kyllä tuo kuntosali tuntuu tavallaan nyt aivan kivalta. Mutta miten sen toteuttaisin "siviilissä"? Eiköhän kaikilla kuntosaleilla ole aina paljon porukkaa.... Tosin kun saan painoani vielä pois, niin ehkä se ihmistenilmoille meno helpottaa jossain vaiheessa.

      Poista
  2. Itse en ikinä suostuisi harrastamaan liikuntaa ryhmässä, esim. kuntopiirissä tai zumbatunnilla. Olen aina inhonnut rehkiä muiden parissa. Omaan kolme vasenta jalkaa ja rytmitajuni on huonompi kuin Kanki-Kakikkosen, joten en todellakaan halua könkätä muiden nähden.
    Siksi teen vain sellaista liikuntaa (silloin joskus kun teen), jonka voin tehdä yksin omassa rauhassa.
    Etkö voisi olla itsellesi armollinen ja tehdä asioita itseksesi tai vaadit sitä yksilöohjausta? Liikunta on monesti niin persiistä, että lisärasite (kuten muiden läsnäolo) on vain lisästressiä aiheuttava tekijä. Jotta sitä jaksaa tehdä yhtään enempää, sen tulee olla kaikin tavoin mielekästä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on muitakin, jotka ovat samaa mieltä kanssani ryhmäliikunnasta :)

      Poista
  3. Nyt vaan hyväksyt itsessäsi sen tosiasian että ryhmätunnit eivät (vielä) ole sinua varten ja rohkeasti menet sanomaan sen myös ohjaajalle. Se että saat vaan huonoja kokemuksia ja ahdistut ei missään nimessä helpota liikunnallisia haasteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Ehdottomasti samaa mieltä. Perhlselle ja muille kiristelijöille tsemppiä ja taistelutahtoa talveen!

      Poista
    2. Sain minä sanottua. Ja kyllä ne näkivätkin minusta sen ahdistuksen.

      Uskon viestin menneen perille.

      Kuntosalilla minua ei nyt tällä hetkellä haittaa jos siellä on yksi tai kaksi ihmistä paikalla. (Vaikka mieluummin ei muita). Koska siellä on se tilanne, että samassa laitteessa ei voi olla kuin yksi kerrallaan l. minä en voi vertailla itseäni ja tahtiani muihin.

      Poista
  4. Hei Perhonen! :)

    Uuden vuoden mukana minuunkin on iskenyt viimein into oikeasti laihduttaa ja saada elämä muutenkin raiteilleen. Löysin blogisi ja olen saanut täältä paljon ajatuksia ja ideoita. Luin blogisi lähes kokonaan läpi ja ei voi kuin peukkua nostaa, olet pärjännyt niin hyvin, pidän sinua ehdottomasti esimerkkinä!

    Olen itse käynyt noissa ryhmäliikunnoissa jonkin verran, koska pidän itse liikkumisesta siellä, usein ne tunnit muistuttaa tanssimista, mutta yleisön paine on kamala. Nololta tuntuu mennä jollekin steptunnille, kun kaikki muut ovat huippu-urheilijan näköisiä ja heillä on tiukat trikoot päällä, kun itsellä löysä t-paita ja verkkarit ja huono kunto muihin verrattuna. Ainakin minun kotikunnallani kaikki ryhmäliikkunnat tuntuvat muutenkin olevan suunnattuja hyväkuntoisille ja urheilullisille, jotka haastavat itseään vielä lisää.

    Mutta nyt vain tsemppiä meille! Onneksi on tuhat muutakin tapaa liikkua, kuin ryhmäliikunta. Itse pidän eniten sauvakävelystä (varsinkin metsäpoluilla, joissa kovin moni ei näe :D) ja hiihtämisestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Janika :). Ja tsemppiä sinulle!

      MInä en ole edes perehtynyt kotikuntani ryhmäliikuntatarjontaan. Mutta se sama epäilys, että liian hyväkuntoisia minuun verrattuna. Pitäisi olla jokin oma ryhmä tosi huonokuntoisille työikäisille ihmisille. Joskus tarjottu, että voisi mennä eläkeläisliikuntaan - mutta kun sekään ei oikein nappaa.

      Ja ne eläkeläisetkin suurin osa on parempikuntoisia kuin minä.

      Poista
  5. Voi sinua! Elin myötä sen hetken kun kyyneleet alkoivat tulla :,( minulla on samaan tapaan ahdistavia kokemuksia ryhmäliikunnasta, jota siis olen joutunut tekemään vain peruskoulussa eli onneksi aika kauan sitten. En ollut ylipainoinen, mutta kömpelö ja hidas ja epämuodikas, ja aina huonoin kaikissa liikuntajutuissa. Vasta 20 vuotta myöhemmin löysin liikunnasta myös ilon. Nyt teen punttitreeniä kotona, käyn kävelylenkeillä sekä raskailla mutta hyväntahtoisilla joogatunneilla hyvin pienessä paikassa, jossa muut joogaajat sekä ohjaaja ovat tuttuja ja meitä on enintään 15 samaan aikaan paikalla. Vaikka kuntoni on parempi kuin silloin epävarmana teininä, ryhmäjumppatunnille en menisi edelleenkään. Ikävää että sinun piti näin raskaan kautta todeta se omalta kohdaltasi, mutta onneksi olet saanut onnistumisen iloa salin puolelta ja yksilöohjauksesta! Jatka sitä mikä tuntuu toimivalta ja jätä muut asiat sivuun tai vaikka vuodeksi hautumaan. Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Mari jälleen ;).

      Juu, en haaveile nyt pitkään aikaan mistään ryhmistä. Eikä tämäkään ollut tarkoitukseni, mutta siinä tuli vähän sellaista ulkopuolista "painostusta" - että kun meillä ei ole nyt muutakaan ohjelmaa. Koitin sanoa, etten halua, mutta tuli olo, että sitä ei katsottu oikein hyvällä. Ja siksi menin. Mutta kyllä minä toivun tästä.

      Kuntosalin puolella on nyt kuitenkin otettu uusia juttuja "ohjelmaani" ja ensi viikolla nostetaan toistoja 2 x 15:sta. Ja sitten jonkin ajan päästä nostetaan vastusta. Edelleen mennään n. 10kg:n vastuksilla.

      silleen olen nyt tykännytkin siitä, että hengästyminen ei ole minulle enää järkyttävän epämiellyttävää. Joudun kyllä ajattelemaan, että hengästyminen on sallittua ja suotavaakin :). Nyt on sen verran tehostettu, että minulle on tullut ensimmäisiä tuntemuksia lihasrääkistä -> käsivarret ja pakarat tietävät tehneensä jotakin. Ja vatsalihakset. Mutta ei mitään järkyttäviä kipuja.

      Nyt kuntopyöräillään n. 7min alkuverryttely ja tänään minä seurasin aivan niitä mittareita, mitä siinä vehkeessä oli ja sykkeen seuraaminen sai minun huomioni. Hain jopa (ennen tavoiteajan täyttymistä) sykkeen hetkeksi 130:een. Se pisti jo puuskuttamaan melkoisesti. Tämä on minulta uskomaton teko!

      Ja sekin, että oikeasti tuppaa pukkaamaan hikeä. Siihen minun vain pitää keksiä ratkaisu. Kun sitten tuo atooppinen iho ja hiki ja suihku ja rasvaus teettää sellaisen rumban.... Mistä en suoriudu suitsaitsukkelaan millään pikasuihkulla. Vaan se on aina minulle vähän isompi operaatio.

      Poista