Tänne, lähes paratiisiin tulin maanantaina 24.2. ja olen nyt ainakin neljä yötä täällä. Ehkä pidempäänkin.
Tämä on aivan käsittämättömän kaunis saari. Valkoista hiekkaa ja kristallinkirkasta turkoosia vettä silmänkantamattomiin.
Hiljaisuutta ja rauhaa. Tätä minä nyt tarvitsen ja tätä minä lähdin etsimään.
Saarella ei ole yhtään moottoriajoneuvoa. Kulkemiseen vain apostolinkyyti, fillarointi tai hevoskärrykyyti. Siihenkin olen uskaltautunut, vaikka säälittääkin se heppa kun joutuu minua raahaamaan. Mutta koitan lohduttaa itseäni sillä, että kyydissä ei ole silloin muita. Ja kyllä minä vähemmän painan kuin kolme aikuista, joiden olen nähnyt kyydissä olevan.
Nautin täysin siemauksin tästä, eikä kaduta pätkääkään, että lähdin.
Ihanaa:) Kuulostaa sellaiselle, mitä itsekin tarvitsisi juuri nyt. Paikan, missä voi olla omien ajatustensa kanssa ja "löytää" itsensä yms. :) Mukavaa reissua edelleen!:)
VastaaPoista