keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Ravintoterapeutin tapaaminen 5 (part 5)

Puhuimme myös liikunnasta. Ja siitä, että minulla on vähän huonommuuden tunne sen takia, että en ole saanut itseäni mitenkään tietoisesti liikkeelle. Siis huomaamattani liikunta on vähäisessä määrin lisääntynyt, mutta lenkille lähtö on ylipääsemätöntä.

Ravintoterapeuttini sanoi, että tämä riittää. Ja hän näytti minulle sellaista kaaviota, missä oli toisiinsa verrattuna ruoan määrä ja laatu sekä liikunta ja tämä kaikki suhteutettuna BMI:hin.

Harmi kun en löydä netistä mistään sitä kuvaa, mutta siitä siinä kävi ilmi, että sairaalloisen ja vaikean lihavuuden ollessa kyseessä, niin liikunnan määrän lisäyksellä ei ole oleellista merkitystä painonpudotuksen kannalta. Tässä vaiheessa suurin ja tärkein merkitys on sillä ruoan määrällä ja laadulla.

Vasta kun ollaan siellä BMI 30 paikkeilla, liikunnan merkitys alkaa suurenemaan. Ja minun tapauksessani ollaan vieläkin vähän yli 40 BMI:ssä.

Eli minä sain RT:n siunauksen sille, että minun ei tarvitse hötkyillä. Liikunnasta minun ei pidä tehdä nyt mitään pakkomiellettä ja -pullaa! Nyt on jo tapahtunut se, että luontaisesti liikun vähän enemmän. Enkä ajattele miten pääsisin vähimmillä askelilla! Ja se halu liikkumiseen tulee kyllä sitten myöhemmin kuvioihin, kunhan maltan odottaa. Ja kyllähän minä jo psyykkaan itseäni siihen, että liikunnasta on minulle hyötyä. Ja osaan nauttia siitä, että en hengästy niin helposti kuin viime keväänä.

Tämä helpotti minua kovin.

Seuraavan kerran tapaammekin sitten joulukuussa. Sitä odotellen.

4 kommenttia:

  1. Oon kans sitä mieltä ettei kannata ottaa liikaa stressiä siitä liikkumisesta jossei se oo miellyttävää muuten. Toi on niin iso asia toi syömisen opettelu. Toisille, kuten mulle, on helpompaa liikkuminen koska tykkään siitä ja siitä on tullut jo tapa. Itseni ylittäminen on parasta. Ja ennenkaikkea kaikki se aika mitä käytän liikkumiseen, on pois siitä että oon jääkaapin vieressä ;D BMI on mullakin yli 40.

    VastaaPoista
  2. Kun liikkumisesta tulee kevyempää, sitä myös haluaa enemmän...
    Ja mitä enemmän sitä harrastaa, sitä kevyempää siitä tulee.

    Sen aika ei ole ehkä vielä, mutta pikkuhiljaa...
    Ja kaikki eivät vain luonnostaan ole himoliikkujia, ja se heille suotakoon.

    -S-

    VastaaPoista
  3. Mä olen aina ollut sitä mieltä, että laihtumisessa liikunta on vain hienosäätöä. Tottahan esimerkiksi lihaskuntotreenillä saa muokattua kroppaansa, mutta siitäkään ei mitään tule ellei kaikki ole keittiössä kunnossa.

    Tsemppiä jatkoon kovasti!

    -Nanna-

    VastaaPoista
  4. Kiitos teille kaikille :)

    Onneksi jotkut edes ymmärtävät tämän liikunnan vaikeuden. Olen niin monasti kuullut sen "liiku enemmän, syö vähemmän" -lauseen. Ja olen sitä kurkkua myöten täynnä!

    VastaaPoista