torstai 22. toukokuuta 2014

Järjellä ajatellen

Se sairaalloisen lihava ihminen, joka sisimmässäni asuu, koittaa ottaa valtaa minussa ja peittää järjen äänen.

Sairaalloisen lihavan mieleni taistelee järkeä vastaan ja koittaa tehdä tästä kaikesta turhaa. Koittaa lannistaa minut ja uskotella, että en minä tähän kuitenkaan pysty. Palauttaa mieleeni ne kaikki aikaisemmin takaisin syödyt kilot. Tuo sen pelon takaraivooni.

Sairaalloisen lihava minäni laskee paljonko olisi voinut kiloja mennä vielä enemmän. Yrittää peittää sairaan ajatuksensa alle sen hyvän tuloksen, mitä olen saanut jo aikaan. Se yrittää saada minut unohtamaan, että ajalla ja kiloilla ei ole merkitystä.

Elän via doloroosaani nyt.

Minun on löydettävä vahvemmaksi oma terve maalaisjärkeni. Minun on palautettava vahva uskoni säännöllisyyteen ja sen tuomaan tulokseen. Onhan se jo toimivuutensa todistanut!

Olen koko ajan tiennyt jumin tulevan ja olen osannut odottaa sitä. Mutta silti en ole osannut valmistautua sen mukanaan tuomaan tunnereaktioon. Tämä reaktioni on aika järkytys, ei niinkään tämä jumi.

6 kommenttia:

  1. Sano sille fatsopallolle, että tukkii turpansa ja yrittäköön kestää sen, että olet pudottanut jo huikean määrän kiloja! Fatsopallo lienee ahne kilojen pudotukselle - sen tarttee olla kärsivällinen ja tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä on jo tapahtunut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä😊

      Välillä vaan ajatus hukkuu. Mutta kyllä tämä tästä.

      Poista
  2. Ajattele että harva pystyy edes siihen mitä olet tehnyt viimeisen vuoden ajan: noudattamaan sitkeästi järkevää ja terveellistä ruokailurytmiä kuukausikaupalla vaikeuksienkin keskellä. Vielä harvempi ylipainoinen kykenee siihen mitä olet tehnyt viimeisen kuukauden aikana: YLLÄPITÄNYT tähän mennessä alhaisinta painoasi! Sehän on voitto, ei tappio eikä edes takapakki. Musta se osoittaa että pystyt sitten joskus ylläpitämään myös normaalipainoa. :)

    Mä uskon myös että sekä keho että mieli tarvitsee tällaisia tasapainon kuukausia välillä. Siksi niitä ei pitäisi kutsua jumituksiksi vaan vaikka tasaamiseksi.

    VastaaPoista
  3. Tätä taisteluahan tämä onnimenomaan pääkopan kanssa. Tai paremminkin aivojen uudelleenohjelmointia.

    Nyt on vaan vahvasti vaihe, että vaatisin itseltäni enemmän ja meinaa unohtua, että kilot eivät ole tulleet vuodessa! Ja silti järjellä ymmärrän saavutukseni arvon. Kun sitä vielä oppisi olemaan armollisempi itselleen.

    VastaaPoista
  4. Ole armollinen itsellesi. Mutta tunnistan tuon fiiliksen. Just nyt itsellä tosi stressaavaa ja sen kyllä huomaa kropassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän :). Mutta ei ole helppoa. Ja se järki meinaa välillä hukkua johonkin. Mutta kyllä tämä tästä vielä helpottuu.

      Poista