perjantai 16. toukokuuta 2014

Ravintoterapeutin tapaaminen 8 (part 3)

Tänä aamuna kuulin radiosta, että on tehty joku tutkimus, jonka mukaan syömishäiriöstä toipuminen "lopullisesti" ottaa aikaa naisilla n. 5 vuotta.

Tästä tulikin mieleeni, että keskustelimme edellisellä käynnillä tästä, että milloin minä voin alkaa luottamaan itseeni? Milloin minä mahdollisesti olen siinä tilanteessa, että hallitsen säännöllisen syömisen ja elimistöni ei mene sekaisin nälkä-/kylläisyyssäätelynsä kanssa pienistä epätarkkuuksista?

RT kertoi, että sitten kun se joku "haluttu" taso on saavutettu painonpudotuksessa (tai anorektikoilla painon nostamisessa) niin siitä menee vielä n. 2 vuotta, että tämä syöminen saadaan haltuun ja siitä tulee osa normaalia elämää.

No, näinhän se varmaan menee. Tässä nyt varmaan 2 - 3 vuotta opetellaan tätä säännöllisyyttä ja sen jälkeen sitten joskus sopeudutaan elämään asian kanssa. Tai ehkäpä se on sitä, että alan luottamaan itseeni.

Puhuimme myös tähän liittyen siitä, että tämä n. vuosi uuden elämän opettelua sisältää myös suuren vaaran ajan! Ja olen sen huomannut itsessäni. On meinannut säännöllisyys lipsua ja olen joutunut ottamaan hymynaamat takaisin käyttöön. Olen joutunut ajattelemaan näitä ruoka-aikojani. Ja olen edelleen joutunut terästäytymään sen kanssa, että myös päivän 3 ensimmäistä ruokailua tulee suoritettua.

Tähän vuoden etappiin kuuluu vähän asiassa kuin asiassa (esim. tupakan lopetus) se, että alan kuvittelemaan hallitsevani jonkun homman ja tämä kuvitelma tuo mukanaan helposti sen, että "voin vähän". Ja tähänastisen elämäni aikana minä luulen vihdoin uskovani sen, että minä en voi!

Miten helppo minun on edelleen olla syömättä. Se on käsittämätöntä. No, siihen tämä minun maallinen majani on tottunut ja sopeutunut. Ja se käsitys ruokailusta on sitten vaan niin pitkään takaraivossani. Maalaisjärjellä ajateltuna, niinhän sen pitääkin olla! Jos sitä on koko aikuisikänsä syönyt väärin, niin mitenkäpä elimistöni voisi vuodessa tai parissa oppia uutta systeemiä.

Mutta kun puntaroin näitä kaikkia tämän vuoden aikana oppimiani asioita niin aina tulen lopputulokseen, että minun kannattaa jatkaa tätä ja luottaa tämän toimivuuteen. Tämä ruokailun säännöllisyys tekee kaikesta kuitenkin niin helppoa. Minun ei tarvitse rääkätä itseäni eikä miettiä sen enempää tavoitteita kuin aikojakaan.

Kaikki vain tapahtuu omalla painollaan ja minullahan ei ole muuta kuin aikaa.

Ensi viikolla minulla on siis sitten RT:n kanssa tärskyt tiistaina. Aikaisemmin olen tainnut kirjoitella mitä sattuu päivämääriä tähän liittyen, mutta eiköhän se ole 21.5.

Ja se on aikalailla jäljellä olevan elämäni 1-vuotis syntymäpäivä.

6 kommenttia:

  1. Hei! Blogiasi on mahtava lukea! Osaat kirjoittaa hyvin ja jäsennellä sanottavasi selkeästi. Täältä sivusta on ilo seurata onnistunutta elämäntaparemonttiasi. Pääsisipä itsekin joskus samaan!

    Olisiko sinun mahdollista kirjoittaa blogiin vähän tarkemmin, millainen päivärytmisi syömisen suhteen on? Kuinka tiuhaa ruokailutahtia tuo säännöllisyys tarkoittaa? Ja ovatko annoskoot sitten vastaavasti minimaalisen pieniä? Syötkö päivän viimeisen aterian myöhään illalla ja ensimmäisen vastaavasti varhain aamulla? Kuinka pitkä ruokailuväli maksimissaan on?

    Onnittelen vielä kovasti tähän astisest ja toivotan sinulle kovasti tsemppiä jatkossa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos:)

    Laitan toivomuksesi korvan taakse ja kirjoittelen lähiaikoina tarkemmin.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen blogi, liityin lukijaksi :) http://arjenmiljonaari.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  4. Mulla on alkanut tää elämäntaparemontti 2012 syksyllä eli kesän jälken tulee kaksi vuotta. Nyt vasta viimeisinä kuukausina olen huomannut, että säännöllisyys ja oikeat ruokavalinnat tulevat vähän kuin takaraivosta jo itsestään. Kyllä se vie aikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tavannut nyt muutaman elämäntaparemontin tehneen ja kaikki sanovat tämän saman, että useampi vuosi menee, ennen kuin asia on takaraivossa ja sisäistetty siten, ettei päivittäin tarvitse asiaa ajatella. Että elimistö on oppinut uuden elämän ja ilmoittaa tarpeistaan.

      Ja kun tätäkin asiaa järjellä ajattelee, niin eihän voi olettaakaan, että muutamassa kuukaudessa mitään tapahtuisi. Kun elimistöä on opetettu vuosikymmeniä täysin väärin.

      Positiivista on sekin, ettei uuden systeemin oppiminen vie vuosikymmeniä!

      Poista