perjantai 15. elokuuta 2014

Nopea ruokailija

Minä olen tuolla aikaisemmassa tekstissäni Ahmitahäiriö? pohtinut nopeasti syömistäni. Ja tullut tulokseen, ettei ahmintahäiriötä olisi. Eli en ole koskaan järjestänyt mielettömiä ahmintasessioita, joiden takia olisin oksentanut.

Mutta kyllähän totuus on se, että rehellisyyden nimissä minun on tunnustettava itselleni, että ahmijahan minä olen ollut. Olen ollut sitä niin kauan kuin muistan. Aina olen lopettanut syömiseni jo siinä vaiheessa kun muut ovat hädin tuskin aloittaneet.

Tämän olen tajunnut vasta nyt kun olen harjoitellut hitaasti syömistä. Mitä etua on sitten ollut tästä harjoittelusta? Minun ei tarvitse ajatella annoskokoa. Kun syön hitaasti niin elimistöni kertoo kyllä milloin on aika lopettaa. Vatsalaukkuni kerkiää tajuamaan, että sitä ruokitaan. Se kun tulee reagointeineen sen 15 -20 minuuttia perässä.

Tästä on ollut myöskin se etu, että kun olen aterioinut, minulla on oikeasti kylläinen olo ja ei edes tee mieli mitään naposteltavaa. Ulkona ruokailessa hyvin usein jälkiruokaa ei tee edes mieli. Tai jos otan, niin se annos on kymmenesosa entiseen verrattuna.

Tämä säännöllisyys ja hitaus on tehnyt sen, että minä en koe taistelevani koko ajan syömisteni kanssa. Tasainen NORMAALI nälkä-/kylläisyystuntemus tekee tästä minulle helppoa. Minä en tunne joutuvani käyttämään tahdonvoimaa juuri lainkaan. Ja tämä on aivan mieletön kokemus.

8 kommenttia:

  1. Mulle tuo nopeasti syöminen ei ehkä ole siksi ongelma, kun jos olen syömässä vaikka (työpaikka)ruokalassa, on lautasen toinen puoli aina täynnä salaattia (ja yleensä lisänä vielä sellainen pienempi lautanen vielä lisänä täynnä salaattia).
    Ja kotona taas melkein aina on osana ruokaa iso kulholllinen salaattia.
    Mulla se ongelma ei ole nopeus, vaan määrän lisäksi ne ylimääräiset syömiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisen painoaan pudottavan perusjuttuhan on suuri kasvisten/vihannesten määrä. Ja vaikka ei yrittäisi pudottaa painoaankaan.

      Minäkään en edelleenkään pidä nopeaa syömistä ongelmana, mutta kun olen havainnut hitaan syömisen edut, niin liputan sille😊

      Eikä nämä minun jorinat ole absoluuttinen totuus, puran vain tuntojani. Toimivat minulla - ei välttämättä kenelläkään muulla.

      Poista
  2. Mä oisin varmaan elefantti, jos oisin nopea syömään. Olen nimittäin tosi hidas. Aika usein myös seurassa juttelen paljon syödessä eikä ruoka suussa jutella. Mullakin on Kilokiukuttelijan lailla ainakin puolet lautasesta sitä salaattia. Käytännössä kasviksia taitaa olla se 3/4 lautasesta.

    Mutta ihanaa, kun sä Perhonen olet oivaltanut uusia juttuja itsestäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa käyttää tätä 😈. Vastasin jo ja hukkasin sen...

      Havaintoni hämmästyttävät edelleen itseäni😊. Ja varsinkin se, etten ole aikaisemmin uskonut järkipuhetta. Kai minun piti vaan käydä niin pohjalla, ennenkuin aloin kuuntelemaan!

      Poista
    2. Eikös se Perhonen mene kuin alkoholistilla tämä elämä: jokainen meistä jossakin kohtaa tömähtää sinne omalle pohjalleen, ja sieltä ei pääse kuin ylöspäin? :)
      Ärsyttää vaan omalla kohdalla, että välillä sitä on kuin jojokiekko - käy koko ajan siellä pohjalla ;D

      Poista
    3. Niinpä 😈. Ja ilman ruokaa ei pysy hengissä. Tolkku on saatava...

      Laskeskelin tuossa taannoin, että olen aikuisiälläni jojoillut 80 - 137kg: välillä siten, että olen 5 (VIISI) kertaa ylittänyt sen 100kg:n rajan. Surullista jojoilua.

      Miksi en aikaisemmin tajunnut? Ehkä en kokenut itseäni tarpeeksi huonovointiseksi! Vasta 40 vuotta heilahdettua mittariin, kroppa alkoi protestoimaan.

      Olisinpa nuorempana unohtanut "nyt kyllä varmasti laihdun" -kuurit! Ja alkanut vain oikeasti syömään😊

      Poista
  3. Täällä yksi ahmatti ilmoittautuu lukijajoukkoon! Hienoja oivalluksia sinulla, annat paljon ajattelemisen aihetta muillekin. Aina joskus täytyy muistuttaa itseä ja muita niistä perusasioista! Hienoa! :)

    VastaaPoista
  4. Tervetuloa joukkoon 😊.

    Toivon niin, että tämä vaikka vain yhtä auttaisi. Vaikka vain jokin oivallus😉.

    Ja toivon,että osaisin jaarittelullani saada esiin sen, että tämä on ollut minulle helppoa!!!!! Vaikeudetkin on voitettu nyt aina sillä, että palataan peruspilariin - säännölliseen ruokailuun.

    VastaaPoista