tiistai 5. elokuuta 2014

Varovaisen tyytyväinen

Tässä nyt on mietitty syntyjä syviä.

Leipää en ole saanut muuten hallintaan kuin siten, että en osta sitä kotiin ollenkaan. En ole tyytyväinen siihen, että joudun totaalisesti kieltämään leivän itseltäni. Ehkä tällä kohtaa minulla toimii myllyhoitometodi.

Muuten olen pysynyt ruokailun säännöllisyydessä ja tuntemukseni on, että ne pari kiloa, mitkä tuli takaisi, ovat sulaneet. Varmaahan tämä ei ole ja varmistuu vasta tämän kuun lopulla.

Pyöräillyt olen varovasti. Mutta olen käynyt uimassa! Edellisestä kerrasta on vuosikausia. Ja olen pystynyt uimaan, vaikka muitakin on ollut paikalla. Helppoa se ei ole ollut, mutta kynnys on ylitetty.

Tämä touhu tuntuu olevan hyvällä mallilla taas.

4 kommenttia:

  1. Tuo uimaan meno on hieno juttu! Uiminen on muutenkin tosi hyvää liikuntaa.Uimahallissa vesijuoksemassa näkee kaikenkokoista ja kuntoista porukkaa. itselleni halu vesijuosta on niin suuri juttu, että kehtaan mennä halliin vaikka painaisin vaikka mitä,

    Ehkä ainakin toistaiseksi kannattaa olla ostamatta niitä juttuja, jotka ei ole itselle hyväksi. Myöhemmin voi huomata, ettei niitä tarvitsekaan, kun tottuu olemaan ilman,

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme uineet nyt monena päivänä peräkkäin ja kyllä se on mukavaa. Ja virkistävää 😊

      Uimahalliin minua ei saa kirveelläkään ja siihen on syynä tuo minun atooppinen karmean näköinen nahka.

      Poista
  2. Mahtavaa, onnea uimareissusta! :) Musta tuo on ollut parasta laihtumisessa: sellaisten pikku elämänilojen kokeminen, joita ei ole kehdannut suoda itselleen aiemmin. Luonnonvesissä uiskentelu on musta erityisen ihanaa kun sitä ei ajattele kuntoiluna tai mitenkään laihduttamiseen liittyvänä (mikä ainakin mulla tappaa heti liikunnan ilon) vaan se on vain sellaista leppoisaa pulikointia. Mutta kuitenkin tulee oltua aktiivinen. Mä uskon vakaasti että lisääntynyt aktiivisuus oikeiden ruokailutottumusten ohella auttaa painonhallinnassa kun siitä tulee tapa, vaikka "oikeaa" liikuntaa ei niin paljon harrastaisikaan.

    Ehkä on tosiaan hyvä jättää leipähoukutus nyt tuomatta kotiin, katsoo tilannetta sitten taas myöhemmin. Ja voithan kuitenkin nauttia siitä hyvällä omallatunnolla muualla kuin kotona, eli se ei ole kokonaan kielletty "synti". :) Ihana kuulla että olet taas saanut ruokarytmistä kiinni ja jatkat rauhallisen sitkeästi valitsemallasi tiellä.

    VastaaPoista
  3. Jaksaminen on ollut tämän projektin paras anti. Kyllä minä päivittäin huomaan asoita, jotka ovat muuttuneet. Myös isäntä kommentoi usein havaitsemistaan muutoksista. Viimeksi eilen " et olisi kantanut kauppakassia vuosi sitten. Niin, et tullut edes kauppaan!"

    Ja vaikka en niin tietoisesti hartastakaan kuntoilua, tämä vähäinenkin arkiliikunta tuntuu kivalta kun ei ole heti hikimärkä ja hengästynyt.

    Leivän kanssa mennään nyt pienin askelin ja kypsyttelen pääkopassani ajatusta ja keinoja, miten pääsen leivän "herraksi"

    VastaaPoista