keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Sottapytty

Minulla ei kauan aikaa pysy puhdas pusero tahrattomana. Yleensä se kestää siihen asti, kunnes ensimmäisen kerran syön.

Ystäväpiirissäni sitä hyväntahtoisesti naureskellaan ja hymähdellään. Minä itse mukana - enhän minä muutakaan voi! Ja minulla ei ole kahvikuppineuroosia eli tämä ruoan pudotteleminen rinnuksille ei johdu käsieni tärinästä. Ikävimpiä kommentteja vähemmän läheisiltä kavereilta ovat ollet viittaukset ruokalappuun. Sinänsä ovat oikeassa. Minun tapauksessani sievästi polvelle asetetut servietit eivät auta mitään ja en minä niitä sievästi pysty asettelemaankaan, koska se syli on niin olematon. Se tippuva ruoka pysähtyy rinnuksilleni tai vatsalleni teenpä sitten niin tai näin.


Mistä se sitten voi johtua? Olen tullut siihen johtopäätelmään, että sen on pakko johtua siitä kun lihavana ihmisenä joudun istumaan hyvin kaukana pöydästä ja täten yksinkertaisesti se matka lautaselta suuhun on vain niin pitkä. Vaikka kuinka katson ja tarkkailen, että haarukasta ei ole juuri nyt tipahtamaisillaan salaattikastiketta tai kastiketta, niin siitä huolimatta siitä kerkeää jokin pieni tippa tipahtamaan juuri ennen kuin saan haarukan suuhun. Joka siunaaman kerta. Tätä ongelmaa en voi ratkaista sitenkään, että kumartuisin niin paljon, että pääni olisi lautasen päällä. En yksinkertaisesti pysty kumartumaan niin paljoa ja jos pystyisinkin niin sitten rintamukseni olisi jo lautasella. Ja lusikallakaan en kehtaa syödä.

Hillomunkkia tai muuta täytettä sisältävää leivonnaista en kehtaa edes julkisesti syödä. Ne ovat täysin mahdottomia onnistua syömään siten, että sitä hilloa ei tipu yhtään. Leivonnaisista luotettavin on peruspulla.

Tämä on kovin noloa. Ja varsinkin se kun sitten koitan vaivihkaa putsata vaatteelleni tullutta tahraa. Kodin ulkopuolella syödessäni koitan valita sellaiset "kiinteät" ruokavaihtoehdot, joissa ei olisi kovin paljoa nestemäistä lisuketta. Ruokailupöydäkseni koitan etsiä aina vähän syrjemmässä olevan pöydän, en missään tapauksessa valitse pöytää, mikä on kaikkien katseiden alla. Jos siis voin valita eri vaihtoehdoista.



10 kommenttia:

  1. No laihoila ihmisillä on usein housuissa likaa ;) Oon huomannu ;D

    VastaaPoista
  2. Laiha lohtu ehkä, mutta mun n. 56-kiloisella äidilläni on käytännössä aina ruokatahra rinnuksilla. Ja mulla hammastahnaa, vaikka mulla ei tietääkseni bulldogin loppahuulia olekaan.

    VastaaPoista
  3. Juu ei ole ainoastaan paksujen ihmisten "oikeus" ruokatahrat puserolla. Työasuuni kuuluu valkoinen paita. Jälkiruokana jotain punaista kiisseliä, iso klömppi tipahti helmalle, no paperitakki päälle työaikaa vähän jäljellä. Seuraavana päivänä sama homma nyt rinnuksille. Laiskana ihmisenä en jaksanut mennä vaihtamaan puhdastapaitaa joten länttäsin käden tahran päälle liikkuessani osastolla, työkaverit huolissaan, että rinnastako ottaa. Vilautin tahraa. Että kyllä tässä ruokalappua tarvitsee se vähemmän paksu ihminen.

    VastaaPoista
  4. Mieheni on pieni ja pyöreä (hänen oma kommentti)Ihana välillä ja joskus ihan tosi ärsyttävä niinkuin miehet ovet. Hänellä 4 siskoa jotka myös "pieniä ja pyöreitä". Ihania ihmisiä niinkuin kälyt voivat välillä olla. Lihavista sanotaan yleisesti että ovat lepposia. Se myytti on täyttä potaskaa.

    VastaaPoista
  5. Samanmoiset ongelmat on täälläkin :/ Varmin tapa sotkea paitansa on jos laittaa uuden paidan päälle --->> varmasti ruoka putoo rinnuksille.

    VastaaPoista
  6. Eikö sitä lautasliinaa voi laittaa kaulalle vaikka muut laittaisivat syliin? Pääasia että vaatteet pysyvät puhtaina. :)

    VastaaPoista
  7. Olenpa iloinen että löysin blogisi. Vertaistukea !
    Jään ehdottomasti seuraamaan ja kun jaksan luen vanhempiakin blogitekstejä! :)

    VastaaPoista
  8. Tervetuloa :).

    Sinunkin blogissasi luettavaa pidemmäksikin aikaa!

    VastaaPoista
  9. Nyt tähän vanhempaan postaukseen on pakko vastata. BMI:ni on 35 eli massaa löytyy. Eniten itselläni häiritsee rinnat, jotka kasvaa aina ensin enne kuin mahaan tulee lisää massaa. Mutta siis syömisestähän tässä nyt oli kyse... Tiputtelua ja murustelua tapahtuu täälläkin, vielä siinä muodossa että murusia tipahtelee tuonne rintojen väliin ja mahan päälle. Kaikista kivoin kokemus on ollut, teetä juodessa kun kerran tiputin rintojen välistä mahan päälle polttavaa teetä. Onneksi sattui kotona, niin sain kärvistellä rauhassa. Joko paidan pitää olla siis ihan kaulassa (et tykkää siitä kuristavasta tunteesta) tai sitten löysempi paita, joihin tulee aina sellainen "herutus"kaula-aukko näitten rintojen takia ja ruuat sitten tippuu siitä alas. Pitäisi itsekin aloittaa laihdutusprojektia, jos vaikka saisi näitä muotoja katoamaan samalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin suositella, että älä ajattele laihdutusprojektia - ala syömään säännöllisesti ;). Minä en olisi puoli vuotta sitten uskonut, että se toimii, mutta nyt pikkuhiljaa alan uskomaan siihen!

      Poista