Nyt minä voin sanoa, että kävin oikein vartavasten ja omasta halustani kävelyllä. Eilis iltana. Toiseksi nuorimman koiramme kanssa, joka on siis kolme vuotias. Se oli vähän ihmeissään, koska oli sillekin ensimmäinen kerta kotioloissa, että pääsi hihnakävelylle. Meidän koirathan ulkoilee vapaana. Ja juoksuttavat toinen toistaan.
45 minuutin reissu. Ei siinä tullut matkaa kuin vähän reilu 3km. Aerobisia askeleita vähän yli 4000. Rauhallisesti ja kuulostellen, sillä tauti ei ole kokonaan voitettu ja antibioottiakin on vielä päällä. Mutta tuntui mukavalta ja varovasti koitan orientoitua siihen, että saisin useamminkin lähdettyä. Ei mitään yltiöpäistä, mutta jos vaikka 3 kertaa viikossa.
Huomasin tässä kirjoittaessani, että en voi käyttää sanaa lenkki, kävelylenkki! Se sana ei vain kuulu sanavarastooni, se sana ei istu minun olemukseeni ollenkaan. Ei ole koskaan istunut.
Minä näen sieluni silmin lenkkeilijän aivan eri maailman elävänä tossuineen ja asuineen. Ne eivät ole minulle kuuluvia, enkä osaa kuvitella edes laittavani lenkkareita jalkoihoni.
Mietin kyllä eilen, että hiekkatiekävelyllä jotkut muut kuin peruskävelykengät voisivat olla paremmat kävellä. Annan ajatuksen hautua ja itselleni aikaa sopeutua ajatukseen.
Hienoa edistystä! :) Ja nythän on mukava käydä kävelyllä kun on kaunis kevät. On fiksu ajatus aloittaa varovaisesti ja edetä ihan omaan tahtiinsa. Minäkään en koskaan ajattele lenkkeileväni koska se alkaa ahdistaa ja tuo suorituspaineita (älytöntä, eikö??). Ajattelen että lähdenpä tässä vain kävelylle katselemaan maisemia :) Yritän käydä myös kolmena iltana viikossa, minulla on kolme vakio "nähtävyyttä" noin kilometrin säteellä kotoa joita käyn katsomassa: merenlahti, kaunis puutarha ja yksi remontin alla oleva omakotitalo. Joka visiitillä on tapahtunut jotain uutta ja se motivoi kävelyille.
VastaaPoistaMukavat kävelykengät on kyllä must ylipainoiselle kävelijälle. Kävelyiden ilo katoaa äkkiä jos polvet kipeytyvät huonoissa kengissä. Ei tarvitse ostaa mitään überteknisiä juoksulenkkareita vaan sopivan kokoiset ja sopivasti tukevat kävelykengät ovat parhaat.
On tosiaankin älytöntä, että tietyt sanat tuovat suorituspaineita! Mutta niin se vain menee. Ja nuo tietyt sanat ovat minulle vain niin myrkkyä;).
PoistaMutta kierrän ne ja kehittelen itselleni kiertoilmaukset. Ja nuo koirat ovat kyllä mukava motivaatio.
Koira on erinomainen pakkoliikuttaja :) Eli älä turhaan mieti, että lähdet lenkille, vaan että lähdet käyttämään koiraa kävelyllä. Koira tykkää, kun saa lukea tien pientairelta "sanomalehteä" ja matka taittuu kuin huomaamatta.
VastaaPoistaItsekään en osaa käyttää sanaa juosta siitä mitä teen. Hölkkäkin kuulostaa liian hienolta, mutta käytän sitä, koska se kertoo ehkä etenemisnopeudesta jotain. Lenkkeilijä - se on joku pro-atleetti, en minä! :D
Nimenomaan.
PoistaJa kun meillä on niitä vielä viisi, niin jokainen pakkoliikuttaa minua vuorollaan. Vielä en ole ottanut kuin yhden kerrallaan mukaan.
Ja jokainen on ollut niin otettu saamastaan huomiosta. Se tuntuu olevan nyt minulle paras kiitos <3
Hienoa! :) Hiljalleen omaa oloo tunnustellen aloittaen hyvä tulee!:) Lenkkareitakinhan on vaikka minkä mallisia, ne on kuitenkin (ainakin minun mielestäni) hyvät jaloille. Josko kävisit muuten vaan sovittelee, niin tiiä vaikka sieltä löytys sellaset, jotka ois sullekin hyvät? :) Mä itse kyllä suosittelen lenkkareita, ei pakota jalkojakaan niin kovasti, kun ne rasittuupi kävellessä. Mutta tietysti jokainen tuntee itse millaset on hyvät omissa jaloissaan:) Mukavaa kevättä ja liikunnan riemua;)
VastaaPoistaNiin minä olen nyt koittanut psyykata itseäni, että jos kävisi kokeilemassa ei-lenkkarimaisia.
PoistaMutta siinäkin on aivan kamala kynnys ylitettävänä, että saan itseni menemään edes liikunnalliselle osastolle kaupassa. Saatika urheilukauppaan!!!!!
Vaatii aikaa ja esityötä.