perjantai 25. huhtikuuta 2014

Ravintoterapeutin tapaaminen 8 (part 2)

Nyt minulla oli ensimmäisen kerran sellainen olo, että joku minussa olisi halunnut perua tämän kertaisen tapaamisemme.

Mietin koko alku viikon asiaa. Mutta sitten kun otin järjen käteeni, totesin, että miksi minä peruisin ajan. Se olisi edelleen sitä itselleen valehtelemista. Mitä minä siitä olisin hyötynyt? Kuitenkin sisimmässäni tiesin, että jotain sieltä on tippunut - vaikkakaan ei niin "paljoa" kuin tähän asti. Ja edelleen kuitenkin kaikki mikä tippuu on eduksi minulle. Kokonaisvaltaisesti. Mutta tämähän kertoo vaan sen, miten vaikea minun on pääkopastani pitää poissa ne laskelmat "paljonko olisi voinut mennä".

Kerroin tämän minun ravitsemusenkelilleni. Ja siitä sitten päästiinkin siihen aiheeseen, miksi nyt on ollut vähän hankalampaa.

Ja JÄLLEEN minä sain sellaiset selitykset, jotka minä ymmärrän täysin ja ne upposivat tajuntaani.

Niin kuin olen jo kertonut, niin sen 5 viikon reissun jälkeen on ollut vaikeuksia palata 4 - 5 aterian päivärytmiin. Reissussahan menin n. 3:lla aterialla / päivä. Ja tässä se villakoiran ydin on!

Minä jälleen sotkin hieman elimistöni säätelyä, joka ei kuitenkaan vielä ole täysin sopeutunut tilanteeseeni. Elikä se "termostaatti" joka säätelee ravinnon/energian tarvetta ei ole vielä oikein jyvällä, että mitä tämä keho oikein tarvitsee. Se tulee kanssa vähän jälkijunassa l. karrikoiden termostaattini elää vielä esim. ajassa 110kg. Ja huutaa energiaa siihen tarpeeseen.

4 - 5 aterian säännöllisyydellä nälkä/kylläisyys on pysynyt hallinnassa, mutta sitten kun tiputettiin melko pitkäksi ajaksi siihen 3:een, niin systeemit sekosivat heti. Ja nyt sitten tämä ilmenee niin, että on niin pelottavan helppo palata siihen, etten syö aamulla ja alkupäivästä. Ja illalla on sitten vaikeuksia oikein urakalla.

On ollut vaikeuksia jopa yöllä. Eli nyt minulla on välillä ollut yösyömisen tarve. Siitähän on tosi pitkä aika kun tätä on aikaisemmin harrastettu. Tolkuttomiin minä en sitäkään ole päästänyt. Varauduin tähän tarpeeseen siten, että minulla on heldelmä kädenulottuvilla.

Olin jo ottanut n. viikko sitten rakkaan hymynaamapäiväkirjani käyttöön. Se on minun henkinen raamattuni, josta minä näen konkreettisesti, mitä minä teen. Ja se auttaa minua paljon.

Tämän viikon paras päätös on ollut se, etten perunut tätä tapaamistamme. Minulla on tunne, että ravitsemusenkelini on olemassa vain juuri minua varten ja hän osaa selittää asiat niin minun kielelläni. Minulle ei jää mitään epäselvää. Hän ei "tuomitse" eikä saarnaa. Hän ei nytkään sanonut minulle esim. sanoja "nyt on aika ryhdistäytyä". Hän valaa minuun voimaa ja uskoa faktoilla.

Yön yli mietittyäni tajuan (pienen pettymyksen jälkeen), että onhan tämä hieno saavutus. Nyt tämä pudotukseni (37kg) sivuaa aikaisempaa "ennätystäni" ja kevään 2013 suurimmasta painosta 137kg tiputus on 41kg - uusi henkilökohtainen ennätykseni.


1 kommentti: