keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Tärkeä huomio 4

Minun askelmittarini on nyt parina päivänä näyttänyt myös aerobisia askeleita. Mitä lienee sitten tarkoittaakaan. Oletan sen tarkoittavan ihan hyvää.

Tänään on tullut yli 14 000 askelta, joista 8157 näitä aerobisia.

Gili Air

Tänne, lähes paratiisiin tulin maanantaina 24.2. ja olen nyt ainakin neljä yötä täällä. Ehkä pidempäänkin.

Tämä on aivan käsittämättömän kaunis saari. Valkoista hiekkaa ja kristallinkirkasta turkoosia vettä silmänkantamattomiin.

Hiljaisuutta ja rauhaa. Tätä minä nyt tarvitsen ja tätä minä lähdin etsimään.

Saarella ei ole yhtään moottoriajoneuvoa. Kulkemiseen vain apostolinkyyti, fillarointi tai hevoskärrykyyti. Siihenkin olen uskaltautunut, vaikka säälittääkin se heppa kun joutuu minua raahaamaan. Mutta koitan lohduttaa itseäni sillä, että kyydissä ei ole silloin muita. Ja kyllä minä vähemmän painan kuin kolme aikuista, joiden olen nähnyt kyydissä olevan.

Nautin täysin siemauksin tästä, eikä kaduta pätkääkään, että lähdin.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Sengiggissä

Tänne Lombokin saarelle Sengiggiin päädyin Jakartan kautta. 20.2. lensin Singaporesta Jakartaan. Lento Singapore Air Ways'llä oli ehdottomasti miellyttävin tähän mennessä.
Heti seuraavana päivänä lensin tänne Lombokille, joka on Balin itäpuolella. Hiljaisempi ja rauhallisempi.

Ihania maisemia, sopivan pilvistä - ettei nahka pala heti alkuunsa.

Ruokia löytyy suht hyvin. Kun muistaisi vaan syödä! Tuppaa jäämään 3 kertaan päivässä.

Maanantaina vaihdan maisemaa, toivottavsti vielä rauhallisempaan.

Ai niin - Se lento tänne oli HIRVEÄ! Ukkosrintamassa rynkytettiin menemään. Tuskin uskalsin hengittää paikallisen lentoyhtiön koneessa, mutta täällä sitä nyt ollaan.

Harmi kun en saa tästä puhelimesta kuvia liitettyä tänne.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Singaporessa

Tämä on vieläkin vain niin epätodellista. En voi uskoa, että täällä minä nyt olen!

Lennot sujuivat ihmeen hyvin. Minä mahduin penkkiin ja turvavöihin. Eikä se pöytäkään ollut mahani päällä.

Aikaero ja kuumankosteus vaativat totuttelua. Mutta olen ylpeä jo tähänastisesta. Lentopäivänä askelia tuli yli 9000 ja tänään yli 13000, kun kävin Singapore Zoo'ssa. Se oli 10km. Hissukseenhan minä liikuin, mutta kuitenkin. Se on uusi ennätys "urallani".

Huomenna jatkan matkaani Indonesiaan. Toivon löytäväni hienoja, hiljaisia rantoja ja muutenkin upeita maisemia.

Ja unohtumattomia elämyksiä.

torstai 13. helmikuuta 2014

Jumitusta

Nyt tuntuu siltä painoni suhteen, että ilmassa on jotakin "100kg:n" jumitusta. Eli en tunne itsessäni nyt varsinaisesti muutosta suuntaan enkä toiseen. Mutta tämä kaikki on normaalia eikä hetkauta minuakaan mihinkään suuntaan.

Minulla olisi ollut mahdollisuus vielä käydä ennen lähtöäni ravitsemusterapeuttini luona. Hän oli valmis järjestämään minulle ylimääräisen pikavisiittiajan, jos tunnen itse siihen tarvetta. Eli olisi pikaisesti katsottu vain paino, mutta ei olisi kirjattu sitä mihinkään. Hän olisi ollut valmis nipistämään omasta ruokatunnistaan sen pienen ajan! Joko tänään tai huomenna. Mutta minulla ei ole nyt kuitenkaan sellainen olo, että tarvitsisin uskoni vahvistusta.

Ja on ollut sen verran haipakkaa nyt viimeiset päivät, että en olisi sinne vaa'alle nyt kyllä kerinnytkään. Ja vielä on viikonlopuksi ajelua ympäri Suomen, koska 2 koiristamme lähtee hoitoon. Ja on vielä vähän epäselvää, että miten ajelemme ja minä päivänä. Mutta kilometrejä joka tapauksessa kertyy vielä.

Pakattu ei ole. Enkä kerkiäkään varmaan kuin vasta maanantai aamuna. Tavarat ovat kyllä jo kasassa, minkä nakkaan sitten vaan laukkuun. Enää ei puutu kuin nikotiinikorvike ja kamera on nyt vähän pohdinnassa; että otanko digijärjestelmän (painavampi) vai täytyykö vielä ostaa sellainen siedettävä pokkarin kokoinen. Tänään vielä kauppaan katsomaan niitä. Ja luulen päätyväni "taskumalliin".

Ruokien suhteen reisussa tiedän tulevan ongelmia. Tai siis on varmastikin työläämpää etsiä kaikkiin rajoituksiini sopivaa. Mutta olen nyt asennoitunut siten, että elän kuukauden vaikka hedelmillä! Ja kasvisruokaa on käsitykseni mukaan hyvin saatavilla.

Seuraava päivitykseni tulee sitten olemaan jostain päin Indonesiaa. Ennen lähtöäni en varmastikaan ehdi nyt enää tänne kirjastolle.

Aika lähellä lähtö on. Ja pikkaisen alkaa olla ilmassa "täältä tullaan"-tunnelmaa. Maanantaina 17.2.2014 klo 14.00 Helsingistä startti! Ja 20.2. lento Singaporesta Indonesian puolelle Jakartaan. Sitten oletan, että hankin lennon Lombokin suuntaan, Indonesian itäosiin ja toivon löytäväni lämpöä, upeita ja unohtumattomia maisemia ja rauhallisia rantoja. Mihin sitten sieltä - en tiedä vielä itsekään.


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Lähtö lähestyy

Uhkaavasti.

Nyt juuri on oikein kiva kun Tietokone on rikki. Päivityksiäkin rajoittaa oikein urakalla. Olen käynyt kirjastolla kirjoittamassa.

Nyt harjoittelen älypuhelimella,jonka hankin matkan takia - pääsen Facebookin päivittämään. Ja myös tänne.

Siskoni lainasi minulle oikeastaan kaikki kesävaatteet. En ole hommannut kuin uimapuvun ja kengät pitää vielä investoida

Aikalailla on pakkaamista vaille valmista. Ja sen kerkeän vielä lähtöaamuna. Tavoilleni uskollisesti.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Hyvää palautetta

Viime viikonloppuna oli koiriin liittyvä tapahtuma, jossa näin paljon ystäviäni pitkästä aikaa.

Muodonmuutokseni sain paljon hyvää palautetta. Ja kyllä minä sen nyt uskon. Ja pirun hyvältä se tuntui. Tarvitsin sitä kyllä! Ja kaikki se palaute oli niin rehellistä.

Kävin myös lähestyvää reissuani varten ostamassa uimapuvun. Sovittelin useampia ja valitsin mieleiseni vaihtoehdon. En muista milloin olen edes omistanut uimapukua. Ja nyt tulevan reissun aikana uskon, että sille on myös käyttöä. Odotan kyllä sitä, että pääsen lämpimään meriveteen uimaan. Siitä on varmaan yli 10 vuotta kun olen ylipäätään uinut.

Muuten tässä on nyt ollut vähän sellaista hakemista. Välipalakseni olen valinnut useammankin kerran suklaapatukan. Hyvää on ollut joka kerran. Mutta mikä parasta, niin en ole ajatellut sortuneeni eikä ole tullut tarvetta syödä tolkuttomasti sitä. Tämä on minulle hyvä merkki. Alan ehkä luottamaan itsessäni siihen, että kohtuullisuus pysyy syömisissäni.


lauantai 1. helmikuuta 2014

Minä. Nyt.

Tässä mennään nyt. Itse en vain meinaa nähdä muutosta.

Ja aivan kamala kynnys on tämäkin nyt laittaa tänne.  Mutta siinä se nyt on!