Ravintoterapeutin tapaaminen 13 (part 4)

Tällä kerralla juttelimme enemmänkin näistä salasyömisistäni.

Pohdimme sitä, miksi osa herkutteluista ei tuota vaikeuksia syödä julkisesti ja sitten välillä on näitä, että homma lähtee vähän lapasesta. Todettiin positiivisena kuitenkin se, että enää en osta kerrallaan kuin sen yhden, enkä syö sitä yhdeltä istumalta. Ja että en koe sitä edes oikeastaan hyvänä ja minä en nauti siitä äklö olosta.

Hän on ensimmäinen ihminen, jolle olen puhunut ääneen näistä ja minä olen tuntenut tämän avauksen helpottavana! Hän ei siunaillut eikä tuominnut.

Tämä asiasta avautuminen saattaisi olla se tie, että pääsisin itseni herraksi. Sain nyt vähän niinkuin kotiläksyksi, että yrittäisin ylittää kynnyksen ja puhua tämän ääneen lähimpieni kanssa.

Vielä en ole pystynyt, mutta hyvä avaus minusta on se, että saan purettua näitä tänne.

Jotenkin minulla on sellainen hassu olo, että tämä nutella-seikkailuni tuli pintaan juurikin siksi, että pidän ikäänkuin viimeisiä hetkiä kiinni pikku salaisuudestani. Tai jotain - en tiedä!

Vanhaan malliin

Kunpa minun ei ikinä olisi tarvinnut kirjoittaa tätä. Mutta pakko minun on.

Aivan entiseen malliin minä voin valehdella itselleni. Huijata itseäni. Pettää itseäni! Monta päivää olen nyt miettinyt, että tämä asia minun pitää saada itsestäni ulos. Monta kertaa olen aloittanut kirjoittamaan - ja yhtä monta kertaa sulkenut läppärin.

Viime päivät ovat olleet erittäin vaikeita. Makeanhimon kanssa eläminen ei ole helppoa. Ja olenkin nyt sitten antanut periksi mieliteoilleni. Tällä kertaa se ei ollutkaan choco banaanit. Niistä pääsin jo eroon. Mutta niin sitä vaan minä keksin koko ajan itselleni uusia kompastuskiviä.

Nyt se sitten on ollut pähkinäsuklaa -levite. Nutella.

Ja en ole kaupassa nyt pystynyt kiertämään sitä. Kolmeen kertaan. Ja se se mistä olen itseni kanssa nyt järkyttynein, minä pystyn syömään aivan vanhaan tapaani koko purkillisen. Tuosta noin vaan. Vaikka se on kamalaa. Ja tosi ällömakeata. Ja ties mitä! Ja minä syön sen salaa. Minä en syö sitä mieheni nähden. Minä aloitan sen jo autossa - matkalla kotiin.

Enkä minä tajua itseäni, että mitä minä siitä saan. Oikeasti se ei ole edes ollut hyvää. Oikeasti pähkinät aiheuttavat vain ongelmia nahkaani. Oikeasti minulla on huono olo sen syömisen jälkeen!

Ja ongelmat sitten vain kertautuvat kun kuvittelen, että vähennän jostain oikeasta ruoasta. Jätän jonkun aterian väliin. Kun ei se toimi. Enkö minä nyt vieläkään ymmärrä, ettei se toimi! Ainoa, mikä mielitekojenkin kanssa toimii, että pitää vielä tarkemmin ateriarytmistä kiinni. Että vielä tarkemmin huolehtii siitä, ettei tule nälkä. Mieluummin vaikka lisää ylimääräisen aterian jos ei muuten pärjää. Makeanhimollekin on nälkäisenä niin helppo antaa periksi. Niin petollisen helppo.

Ei tämä mikään ylitsepääsemätön "romahdus" ole. Onpahan ehkä tervettäkin huomata, että ei tiikeri raidoistaan pääse. Tässä on nyt kyllä ISO pähkinä purtavaksi ja työstettäväksi. Hyvä askel on, että kirjoitan tämän itsestäni ulos. Olen itselleni rehellinen.

Minun pitää varmasti ottaa nämä herkutukset jotekin avoimesti elämääni. Nyt en ole pitkiin aikoihin käynyt iltajäätelöllä. Ehkä se on otettava ohjelmaan uusiksi. Kun en halua makeaa itseltäni kieltääkään ja eikä se ole koko aikana ollut suurempi ongelma. Niin kauan kun olen "sallitusti" itselleni sen suonut. Eikä tämä  nutella-seikkailuni mitään nytkään mihinkään romahduta, mutta haluaisin saada hallintaani tällaisen käyttäytymisen, missä ei ole mitään järkeä!

Ravintoterapeutin tapaaminen 13 (part 3)

Kävimme läpi jälleen ruokapyramidia. Tsekkailtiin, mitä minä saan ja miten ravintoni koostuu.

Proteiinithan minulle tulee lähinnä maitotuotteista, lihaa syön hyvin harvoin.

Viljat tuntuvat nyt vähän ongelmallisilta ja ne lisäävät nälän tunnetta ja makean mielitekoja. Tämä kaikki on kuitenkin normaalia. Jatkan kuitenkin.

Rasvoja minä en ole saanut oikein riittävästi. Ja nyt ohjelmaan otettiin öljy - n. ruokalusikallinen päivässä. Kävinkin heti hakemassa valkosipulilla maustetun oliiviöljyn ja lorauttelen sitä salaatteihin. Ja itseasiassa loraus raejuustoon on oikein mainio juttu. Minun makuuni!

Näitä makeita kävimme myös läpi ja pohdimme, miten saisin tietyt salasyömiset kuriin. Kun sinänsä hötötkään ei ole syntiä ja on aivan ok, että niitä kuuluu ruokavalioon (ravintopyramidinkin mukaan) n. 10%:n osuus.

Tässä minulla on työmaata.

Kehässä 2

Minulta jäi kertomatta, että nyt lauantaina minusta kävi ensimmäisen kerran se, ettei tuttavani tunnistanut minua heti!

Odotimme omaa vuoroamme ja tämä tuttavani tuli seuraamaan oman rotunsa arvostelua siihen kehän laidalle. Tervehdin häntä ja hän vastasi "yliolkaisesti" takaisin.

Koska hän on ulkomuototuomari (koirien), niin en sen enempää tuppautunut juttusille ja hänellä oli siinä sitten muita juttukavereita.

Satuimme sitten vessajonoon yhtäaikaa ja hän vilkaisi minua kerran. Kääntyi sitten uudestaan ja näin hänen silmistään, että nyt hän oivalsi kuka olen. Ei kommentoinut asiasta mitään, mutta muuten rupateltiin "entiseen" tapaamme.

Ja myös eräs toinenkin ihminen ohitettuamme kääntyi takaisin sanoen "sinähän se olet"!

Nämä kyllä tuntuivat, ja tuntuvat edelleen, mahdottoman hyvältä. Vaikkakaan en meinaa käsittää. Mutta on se aivan totta, että muutos on melkoinen.

Kehässä

Tänään olin kehässä pienemmän rotuisen koiramme kanssa. Eihän se ole sinänsä uutta.

Mutta se on, että nyt en kertaakaan ajatellut miltä minä mahdan näyttää! Minä en juuri edes hengästynyt! Ja minä vedin koiran kanssa useamman ringin - ilman, että ajattelin "lopeta jo"!

Minä halusin mennä myös ryhmäkehään koirani kanssa, eikä tullut mieleenkään laistaa sitä millään tekosyyllä!

Nämä on minulle tärkeitä etappeja. Ja tuntuu pirun hyvälle. Ei se halu isommankaan esittämiseen ole enää kaukana.

Kuvapäivitys

Toivottu kuvaa, missä mennään tällä hetkellä. Olen nyt valmis laittamaan, vaikka koville ottaakin. Laitan myös uudelleen sen kesän 2013 juhannuskuvan, ettei tarvitse penkoa sitä vanhoista päivityksistä. Tämä uudempi kuva on sitten kännykällä otettu, että laatu ei päätä huimaa. Mutta ehkä siitä oleellisen näkee.

Ravintoterapeutin tapaaminen 13 (part 2)

Aika paljon keskustelimme nyt tällä kertaa näistä viljoista.

Olen siis syönyt nyt tattaripuuroa. Ja huomannut, että atooppinen ihoni on ollut selvästi huonompi ja hankalampi tattarin syömisen alettua. RT kysyi, onko minulla nikkeliallergia. Ja eihän minulla ole sitä testein tutkittu, mutta kyllähän esim. rintsikoiden hakaset kutiavat ja varsinkin sitten kun riisun ne pois. Rituaali on oikein selän raapiminen sen jälkeen.

No, kun on sitten sellainen mahdollisuus, että nikkeliallergiset voivat reagoida myös tiettyihin ruoka-aineisiin. Ja tattari kuuluu näihin. Myös hirssi.

Nythän tämä on sitten sangen mielenkiintoista. Kun on se keliakia, joka sulkee kotimaiset viljat. Ja nyt sitten olen tilanteessa, että ehkä mikään ei käy.

Sovimme nyt niin, että jatkan kuitenkin viljan kokeilua ja siten, että otan puhdaskauran käyttöön ja rinnalle nyt hirssi. Ja koitan vaihdella niitä siten, että sitä hirssiä ei tulisi nyt niin usein. Kun näissä saattaa olla sellainen tilanne, että pienempiä määriä voi kestää silloin tällöin.

Tämä on niin tätä. Mutta tuttujahan nämä ruokaongelmat ja rajoitukset ovat minulle. 

Ravintoterapeutin tapaaminen 13 (part 1)

Päivän paino 88kg. Viime kerrasta -1kg.

Olen erittäin tyytyväinen, koska tämä ei ole ollut helppo jakso. Oli pysynyt alle 90kg - jota vähän pelkäsin kuitenkin.

Ravintoterapeutin tapaaminen 12 (part 4)

RT:ni kertoi minulle myös, että painonpudotukseni on upea saavutus. Ja kysyi minulta, että  ymmärränkö, että tämä pudotus on niin hieno - jopa leikatulle tämä olisi hieno saavutus.

Ymmärränhän minä sen tavallaan, mutta hassua silti, että kun luen tai kuulen muiden painonpudotusmääriä, jotka alkaa 3:lla tai 4:lla, niin minä olen aivan "waude"! Ja jotenkin en nyt tajua ollenkaan sitä, että myös minun lukemani on waude!!! Hassua.

Ja ymmärtääkseni minä olen pudottanut yli 50% ylipainostani. En niin tarkkaan laske, koska nämä lukemat ei ole se juttu. Mutta välillä helpottaa ymmärtämään tekosiani.

Seuraava tapaamisemme onkin jo huomenna! Minulla ei ole nyt oikein tuntumaa, että missä nyt mennään suhteessa viime kertaan. On sellainen olo, puuroiluista ja sen mukanaan tuomasta nälästä  & makeanhimosta huolimatta, että ei ehkä ole mennyt suuntaan eikä toiseen. Minä en kuolemaksenikaan muista, että menikö yhdet "motivaatiohousut" kiinni edellisen tapaamisen aikaan! Nyt ne kuitenkin menee kiinni. Ja aivan seisaaltaan - ei tarvitse mennä sänkyyn selälleen ja vetää mahaa sisään selkärankaan asti.

Laitanpa Indonesian kuvia vaihteeksi.

Singapore Zoo'sta. Tämä kuva ja muisto on saanut uuden projektin liikkeelle ;)

Nusa Penidalla Dream Beach. Yksi parhaimmistoa.

Matkalla Ringan saarelle.