Päivän paino 90,9kg. Plussaa 2,9kg.
Mutta tiedättekö, että minulla ei ole mitään hätää! Ei ole epäonnistujan olo. En ole pettynyt tai musertunut. Nyt vaan mennään tässä ja minun on hyvä olla!
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
lauantai 27. joulukuuta 2014
Huonoja valintoja
Tä huonompi jakso jatkuu vaan. Rytmi on säilynyt, mutta ateriavalinnat eivät ole olleet niitä fiksuimpia.
Se on jännä, että kuitenkaan en pysty mättämään tolkuttomasti. Stoppi tulee kuitenkin jossain vaiheessa.
En oikein ymmärrä, miksi nyt mennään näin. Ehkä nyt vaikuttaa elämäni muut kiemurat. Suurimpana ehkäpä raha-asiat. Nyt mennään taas siinä tilanteessa, että kaikki asuani ovat levällään ja mistään ei ole tullut minulle rahaa marraskuun alusta lähtien. Se "vähän" kiristää. Eikä ole oikein tietoa, milloin rahaa alkaa tulemaan... Kaikenmaailman käsittelythän kestää tunnetusti viikkokaupalla!
Sekin on sitten jännä, että nyt tässä rahatilanteessa ostosvalinnat menevät aivan hulluiksi. Huomaan palanneeni siihen harhaan, että terveellinen ruoka on kalliimpaa! Ja muka edullisemman hinnan takia teen huonompia valintoja. Ja selkeästi nyt huomaan itsessäni, että lohdutan itseäni nyt tähän ketutukseen herkuilla helpommin. Ihan kuin se tilannetta minkään suhteen parantaisi!
Onneksi minulla on RT:n kanssa tapaaminen (muistaakseni) 31.12. Uskon, että paino on noussut edelliseen verrattuna. Mutta siitä olen kuitenkin pitänyt huolen, että samat vaatteet menevät päälleni. Suurempiin ei ole tarvinnut palata.
Tämäkin tuntuu hyvältä, että odotan RT:n tapaamista. Huonommasta jaksosta huolimatta. Eikä minulle ole tullut oloa, että haluan perua ajan. Minä voin mennä sinne tilanteesta huolimatta. Tämäkin on uutta. Aikaisemmassa elämässä takapakit on hoidettu niin, että niitä ei ole haluttu kohdata. Olen vain lakaissut ne maton alle ja antanut homman livetä käsistäni täysin.
Se on jännä, että kuitenkaan en pysty mättämään tolkuttomasti. Stoppi tulee kuitenkin jossain vaiheessa.
En oikein ymmärrä, miksi nyt mennään näin. Ehkä nyt vaikuttaa elämäni muut kiemurat. Suurimpana ehkäpä raha-asiat. Nyt mennään taas siinä tilanteessa, että kaikki asuani ovat levällään ja mistään ei ole tullut minulle rahaa marraskuun alusta lähtien. Se "vähän" kiristää. Eikä ole oikein tietoa, milloin rahaa alkaa tulemaan... Kaikenmaailman käsittelythän kestää tunnetusti viikkokaupalla!
Sekin on sitten jännä, että nyt tässä rahatilanteessa ostosvalinnat menevät aivan hulluiksi. Huomaan palanneeni siihen harhaan, että terveellinen ruoka on kalliimpaa! Ja muka edullisemman hinnan takia teen huonompia valintoja. Ja selkeästi nyt huomaan itsessäni, että lohdutan itseäni nyt tähän ketutukseen herkuilla helpommin. Ihan kuin se tilannetta minkään suhteen parantaisi!
Onneksi minulla on RT:n kanssa tapaaminen (muistaakseni) 31.12. Uskon, että paino on noussut edelliseen verrattuna. Mutta siitä olen kuitenkin pitänyt huolen, että samat vaatteet menevät päälleni. Suurempiin ei ole tarvinnut palata.
Tämäkin tuntuu hyvältä, että odotan RT:n tapaamista. Huonommasta jaksosta huolimatta. Eikä minulle ole tullut oloa, että haluan perua ajan. Minä voin mennä sinne tilanteesta huolimatta. Tämäkin on uutta. Aikaisemmassa elämässä takapakit on hoidettu niin, että niitä ei ole haluttu kohdata. Olen vain lakaissut ne maton alle ja antanut homman livetä käsistäni täysin.
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
Selätinköhän nutellan?
Viimeksi olen ostanut nutellan noin viikko sitten.
Sen kanssa kävi niin, että syötyäni siitä noin 1/3:n ihmettelin itseäni, että mitä siitä saan. Se maistuu pahalle, ja suussa äklö olo. Ja mahassakin!
Ajelin päämäärättömästi eteenpäin. Ja sitten minä poltin tupakan. Sen loputtua minä avasin ikkunan kokonaan auki ja heitin sen nutellapurkin jorvakkoon!
Se tuntui hyvältä. Se oli jotenkin erityinen hetki. Sen jälkeen on ollut helppo ohittaa nutellat kaupassa.
Sen kanssa kävi niin, että syötyäni siitä noin 1/3:n ihmettelin itseäni, että mitä siitä saan. Se maistuu pahalle, ja suussa äklö olo. Ja mahassakin!
Ajelin päämäärättömästi eteenpäin. Ja sitten minä poltin tupakan. Sen loputtua minä avasin ikkunan kokonaan auki ja heitin sen nutellapurkin jorvakkoon!
Se tuntui hyvältä. Se oli jotenkin erityinen hetki. Sen jälkeen on ollut helppo ohittaa nutellat kaupassa.
maanantai 15. joulukuuta 2014
Äkkiä pakko kertoa
Tänään törmäsin siihen yhteen paikalliseen naiseen (josta nyt en sano rumasti, ettei kukaan vedä herneenpalkoja nenuun), josta kerroin joskus aikoja, aikoja sitten.
Kun Se on niin... Tulin kassajonoon hänen taakseen. Hän vilkaisi. Kääntyi sitten hetken päästä uudestaan ja oikeasti tuijotti päästä varpaisiin. Silleen hölmön näköisenä suu auki. Täysin häikäilemättömästi. Sitten minua tuijottaen töni poikaansa, joka myös sitten pällisteli.
Minulla oli päälläni tämä nro 40 villakangastakki. Ja kyllä minä nautin tästä tilanteesta - omalla sairaalla tavallani!
Tuttu kassahuomasi tilanteen ja suullaan ääneti sanoi "voi hel....tti, kun on yksinkertainen". Ja suureen ääneen siihen perään "kylläpä sitä nyt ollaan niin tyylikkäänä".
Päivä pelastettu!
Kun Se on niin... Tulin kassajonoon hänen taakseen. Hän vilkaisi. Kääntyi sitten hetken päästä uudestaan ja oikeasti tuijotti päästä varpaisiin. Silleen hölmön näköisenä suu auki. Täysin häikäilemättömästi. Sitten minua tuijottaen töni poikaansa, joka myös sitten pällisteli.
Minulla oli päälläni tämä nro 40 villakangastakki. Ja kyllä minä nautin tästä tilanteesta - omalla sairaalla tavallani!
Tuttu kassahuomasi tilanteen ja suullaan ääneti sanoi "voi hel....tti, kun on yksinkertainen". Ja suureen ääneen siihen perään "kylläpä sitä nyt ollaan niin tyylikkäänä".
Päivä pelastettu!
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Takki kiinni
On ollut hiljaiseloa. Blogissa.
Ei minulla suurta hätää! Ajatukseni ja arkeni on vaan täyttänyt alvaarioprojekti. Se ei tule kotiin, vaan poikani asuntoon. Mutta on kuitenkin sellainen yhteisprojekti.
Olen nauttinut tämän projektin tuomasta yhteisestä ajasta. Se kaikki muu keskustelu projektin lomassa on ollut se tärkein.
Tämän touhuamisen myötä minusta ylipäätään tuntuu, että alan heräämään jostain talvihorroksesta. Minä alan tunnistamaan itsessäni sitä persoonaa,joka minä olen ollut. Minä huomaan miten fyysisen kyntoni paraminen vihdoin alkaa elvyttämään mieltäni.
Oikeasti tuntuu, että tunnelin päässä on valo, joka kirkastuu koko ajan voimakkaammaksi!
Ja näitä pieniä, mutta kuitenkin niin mahdottoman suuria, havaintoja. Uskaltauduin sovittamaan kirpparilla talvitakkia. Vilkakankaista, pohjepituista - kokonumero 40:stä huolimatta. Meni kiinni ja on muiden kommenttien mukaan hyvän näköinen. Itse vähän kakoilen tyköistuvuutta. Mutta opettelen nyt sitten tätä tuntemusta.
Mietiskelin vaan tuossa, että pirun monta talvea on kuljettu takki auki. Koska nro 60:ään ei ole mennyt kiinni ja toisekseen aina on ollut tuskanhiki. En ole tuntenut kylmää. Niin, sekin on jännä, että minä palelen ja joudun pukemaan enemmän vaatetta päälleni.
Lueskelin kommenttinne! Olette ihania. En minä häviä ja vastailen paremmalla ajalla.
Ei minulla suurta hätää! Ajatukseni ja arkeni on vaan täyttänyt alvaarioprojekti. Se ei tule kotiin, vaan poikani asuntoon. Mutta on kuitenkin sellainen yhteisprojekti.
Olen nauttinut tämän projektin tuomasta yhteisestä ajasta. Se kaikki muu keskustelu projektin lomassa on ollut se tärkein.
Tämän touhuamisen myötä minusta ylipäätään tuntuu, että alan heräämään jostain talvihorroksesta. Minä alan tunnistamaan itsessäni sitä persoonaa,joka minä olen ollut. Minä huomaan miten fyysisen kyntoni paraminen vihdoin alkaa elvyttämään mieltäni.
Oikeasti tuntuu, että tunnelin päässä on valo, joka kirkastuu koko ajan voimakkaammaksi!
Ja näitä pieniä, mutta kuitenkin niin mahdottoman suuria, havaintoja. Uskaltauduin sovittamaan kirpparilla talvitakkia. Vilkakankaista, pohjepituista - kokonumero 40:stä huolimatta. Meni kiinni ja on muiden kommenttien mukaan hyvän näköinen. Itse vähän kakoilen tyköistuvuutta. Mutta opettelen nyt sitten tätä tuntemusta.
Mietiskelin vaan tuossa, että pirun monta talvea on kuljettu takki auki. Koska nro 60:ään ei ole mennyt kiinni ja toisekseen aina on ollut tuskanhiki. En ole tuntenut kylmää. Niin, sekin on jännä, että minä palelen ja joudun pukemaan enemmän vaatetta päälleni.
Lueskelin kommenttinne! Olette ihania. En minä häviä ja vastailen paremmalla ajalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)