Sitä on harjoiteltu sitten puuron syöntiä, että saadaan kuitua ruokavalioon.
Tattarista olen lähinnä tehnyt, maitoon mikrotettuna. Ja päälle puolukkahilloa. Hyväähän se on.
Mutta. En ole nyt varma, että reagoiko minun nahkani nyt tattarillekin? Iho on ollut huonompana. Ja se on raivostuttavan rasittavaa! Riisille tiedän oireilevani. Pitää varmaan kokeilla hirssiä.
Ja olen ollut huomaavinani tämän viljan mukaantulon jälkeen, että minulla on koko ajan nälkä. Ja koko ajan aivan sietämätön makeanhimo.
Nyt on ollut selvästi vaikeampaa tehdä "hyviä" valintoja ruoka-aikaan! Rytmistä olen pitänyt silti kiinni.
Sellainen harmitus olo on nyt päällänsä.
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
torstai 16. lokakuuta 2014
Hyvä kävely!!!!
Nythän minä tajusin, että ei tämä minun "suoriutuminen" ole pelkästään kunnosta kiinni. Oleellinen tekijä on minun keuhkojeni tila.
Tänään olimme sen ryhmän kanssa taas sauvakävelyllä ja minä suoriuduin hyvin. Ja tajusin, että nyt minun oli helppo hengittää ja kakkineen oli kevyempi edetä.
Ja olihan nuo keuhkot tässä taas vähän pidempään tukkoisemmat. Olen joutunut tuplaamaan lääkityksen.
Tunne oli nyt niin hyvä, että illalla kahville mennessämme pyysin isäntää jättämään minut n. 2,5km aikaisemmin kyydistä ja me isompien kanssa käveltiin loppumatka.
Tänään olimme sen ryhmän kanssa taas sauvakävelyllä ja minä suoriuduin hyvin. Ja tajusin, että nyt minun oli helppo hengittää ja kakkineen oli kevyempi edetä.
Ja olihan nuo keuhkot tässä taas vähän pidempään tukkoisemmat. Olen joutunut tuplaamaan lääkityksen.
Tunne oli nyt niin hyvä, että illalla kahville mennessämme pyysin isäntää jättämään minut n. 2,5km aikaisemmin kyydistä ja me isompien kanssa käveltiin loppumatka.
maanantai 13. lokakuuta 2014
Ihana kommentti
Eilen minä sain ensimmäisen kerran kommentin "herranjestas, en meinnannut tuntea".
Tuntuihan Se mielettömän hyvälle!
Sellaiselta ihmiseltä, jonka olen viimeksi nähnyt yli vuosi sitten.
Tuntuihan Se mielettömän hyvälle!
Sellaiselta ihmiseltä, jonka olen viimeksi nähnyt yli vuosi sitten.
torstai 9. lokakuuta 2014
Hyvä liikuntakokemus!
Tänään siinä kehontuntemusryhmässä oli alkutreeninä "sulkapalloa".
Se oli minusta kivaa!!!
Minulle tuli jopa sellainen olo, että tätähän voisi mennä omaehtoisestikin pelailemaan. Mietin vaan kuka minun kanssani lähtisi.
Kyllähän miehenikin voisi innostua. En vaan ole varma haluanko hänen kanssaan. Koska hän on niin kilpailuhenkinen, että en usko hänen malttavan vain pelailla.
Täytyy miettiä keneltä kysyisi!
Se oli minusta kivaa!!!
Minulle tuli jopa sellainen olo, että tätähän voisi mennä omaehtoisestikin pelailemaan. Mietin vaan kuka minun kanssani lähtisi.
Kyllähän miehenikin voisi innostua. En vaan ole varma haluanko hänen kanssaan. Koska hän on niin kilpailuhenkinen, että en usko hänen malttavan vain pelailla.
Täytyy miettiä keneltä kysyisi!
keskiviikko 8. lokakuuta 2014
Ravintoterapeutin tapaaminen 12 (part 3)
Ja se toinen juttu mistä puhuttiin ja joka sai minut ymmälleen; roikkokeskustelu.
RT:ni otti asian puheeksi ja kysyi missä mielestäni mennän. Ja kerroin, että en ole vielä kokenut mitenkään ongelmaksi. Tokihan löysää nahkaa on. Vähän joka puolella, mutta mielestäni ihmeen vähän. Enkä koe, että suuremmin haittaisivat. Mahanahkan alunen on tietysti koko ajan enemmän tai vähemmän hikinihkeä, mutta hiertymiä tms ei ole ilmaantunut.
Itselleni mahdollinen roikkoleikkaus ei ole vielä tullut mieleenkään, koska silkkaa läskiä on vielä reilusti. RT:ni oli kuitenkin sitä mieltä, että hän keskustelee kirurgin kanssa käytännöistä ja kriteereistä. Ja tiedustelee, missä vaiheessa minulle varataan vastaanottoaikaa hänelle.
Huh!
RT:ni otti asian puheeksi ja kysyi missä mielestäni mennän. Ja kerroin, että en ole vielä kokenut mitenkään ongelmaksi. Tokihan löysää nahkaa on. Vähän joka puolella, mutta mielestäni ihmeen vähän. Enkä koe, että suuremmin haittaisivat. Mahanahkan alunen on tietysti koko ajan enemmän tai vähemmän hikinihkeä, mutta hiertymiä tms ei ole ilmaantunut.
Itselleni mahdollinen roikkoleikkaus ei ole vielä tullut mieleenkään, koska silkkaa läskiä on vielä reilusti. RT:ni oli kuitenkin sitä mieltä, että hän keskustelee kirurgin kanssa käytännöistä ja kriteereistä. Ja tiedustelee, missä vaiheessa minulle varataan vastaanottoaikaa hänelle.
Huh!
maanantai 6. lokakuuta 2014
My dream team
Siinä olen onnekas, että olen saanut ympärilleni trion, jonka kanssa teen nyt töitä monella saralla. Ja minä olen ottanut tämän avun vastaan.
Tärkeimpänä teamissani on ravitsemustetapeuttini. Ja onhan minun psykologini kyllä oikeastaan aivan yhtä tärkeä! Mielenterveystoimiston asiakkaaksi ajauduin oikeastaan aluksi muista syistä, mutta kyllä siellä viimeaikoina on paljon purettu näitä lihavuuteen liittyviä traumojani. Koko elämäni ajalta.
Miekkarin kautta olen myös saanut sen oman "Personal trainerini", joka pitää minulle yksityisiä kuntosalitreenejä ja joka vetää nyt myös sitä pientä ryhmää, johon osallistun.
Pitkä prosessihan tämä on, mutta minä tunnen, että minulla on nyt oikeat keinot. Oikeat palikat käsissäni. Ja oikea tahtotila.
Tärkeimpänä teamissani on ravitsemustetapeuttini. Ja onhan minun psykologini kyllä oikeastaan aivan yhtä tärkeä! Mielenterveystoimiston asiakkaaksi ajauduin oikeastaan aluksi muista syistä, mutta kyllä siellä viimeaikoina on paljon purettu näitä lihavuuteen liittyviä traumojani. Koko elämäni ajalta.
Miekkarin kautta olen myös saanut sen oman "Personal trainerini", joka pitää minulle yksityisiä kuntosalitreenejä ja joka vetää nyt myös sitä pientä ryhmää, johon osallistun.
Pitkä prosessihan tämä on, mutta minä tunnen, että minulla on nyt oikeat keinot. Oikeat palikat käsissäni. Ja oikea tahtotila.
lauantai 4. lokakuuta 2014
Ensimmäistä kertaa
Kävin laskemassa pitkästä aikaa BMI:n muutosta. Sehän oli suurimmillaan jotain päälle 52 ja nyt lukema oli 33,9
Jos oikein muistan.
Mutta se laskuri näytti myös luvun 24 ja jotain. En katsonut sitä sen tarkemmin. Mutta se jäi vaivaamaan minua.
Viime yönä piti mennä uudestaan katsomaan ja olihan se lukema, että mitä on matkaa johonkin ihannepainoon! Ylärajalle ehkä.
Ensimmäisen kerran tajuntaani iski ajatus, että tuo lukema ei ole mahdoton. Tuo lukema on jo ihan inhimillinen. Minulle! Jollekin toiselle se olisi järkyttävä.
Tai kun minä olisin joskus noissa lukemissa ymmärtänyt tehdä asialle jotain! Järkevästi! En olisi yrittänyt mitään kuureja - olisin vain syönyt säännöllisesti. Mutta turhahan tällaista on märehtiä. Minun tieni on ollut tämä ja onneksi edes nyt olen löytänyt avun.
Onneksi tielleni osui juuri tämä ravintoenkelini, joka näki minut ja ymmärsi "kieleni". Kyllä hän on elämäni pelastaja!
Sen verran tuosta reilu 24kg:stä - ei minun tavoitteeni ole mihinkään muuttunut. Se on edelleen se, että haluaisin pystyä esittämään koiranäytelmissä sen meidän isomman neidin!
Eikä se ole enää hirveän kaukana. Ajatuksiini on jo tullut, että mihin voisin ilmoittaa! Ja nyt näen sellaisen ehkä mahdollisuuden "ympyrän sulkeutumiseen". Sillä 2013 tammikuussahan minulle kävi se, että en pystynyt esittämään sitä pienempää koiraamme ja tämä minun prosessi käynnistyi. Silloin tajusin, että jos aion elää niin minun on tehtävä jotain!
Nyt minä oivalsin, että ensi tammikuussa olisi mahdollisuus mennä sinne samaan näytelmään ja esittää se meidän isompi neiti. Alusta loppuun!
(Tämä ajatus saa vaan jo ajatustasolla kyyneleet silmiini... Että voisi olla aika kamalaa katsottavaa jos oikeasti toteutuu!)
Jos oikein muistan.
Mutta se laskuri näytti myös luvun 24 ja jotain. En katsonut sitä sen tarkemmin. Mutta se jäi vaivaamaan minua.
Viime yönä piti mennä uudestaan katsomaan ja olihan se lukema, että mitä on matkaa johonkin ihannepainoon! Ylärajalle ehkä.
Ensimmäisen kerran tajuntaani iski ajatus, että tuo lukema ei ole mahdoton. Tuo lukema on jo ihan inhimillinen. Minulle! Jollekin toiselle se olisi järkyttävä.
Tai kun minä olisin joskus noissa lukemissa ymmärtänyt tehdä asialle jotain! Järkevästi! En olisi yrittänyt mitään kuureja - olisin vain syönyt säännöllisesti. Mutta turhahan tällaista on märehtiä. Minun tieni on ollut tämä ja onneksi edes nyt olen löytänyt avun.
Onneksi tielleni osui juuri tämä ravintoenkelini, joka näki minut ja ymmärsi "kieleni". Kyllä hän on elämäni pelastaja!
Sen verran tuosta reilu 24kg:stä - ei minun tavoitteeni ole mihinkään muuttunut. Se on edelleen se, että haluaisin pystyä esittämään koiranäytelmissä sen meidän isomman neidin!
Eikä se ole enää hirveän kaukana. Ajatuksiini on jo tullut, että mihin voisin ilmoittaa! Ja nyt näen sellaisen ehkä mahdollisuuden "ympyrän sulkeutumiseen". Sillä 2013 tammikuussahan minulle kävi se, että en pystynyt esittämään sitä pienempää koiraamme ja tämä minun prosessi käynnistyi. Silloin tajusin, että jos aion elää niin minun on tehtävä jotain!
Nyt minä oivalsin, että ensi tammikuussa olisi mahdollisuus mennä sinne samaan näytelmään ja esittää se meidän isompi neiti. Alusta loppuun!
(Tämä ajatus saa vaan jo ajatustasolla kyyneleet silmiini... Että voisi olla aika kamalaa katsottavaa jos oikeasti toteutuu!)
perjantai 3. lokakuuta 2014
Ravintoterapeutin tapaaminen 12 (part 2)
Tämä käynti oli kaikenkaikkiaan hyvin jännittävä. Keskusteluun tuli pari sellaista asiaa, että en osannut niitä odottaa. Ja hämmästyin kovin.
Ravintoenkelini otti puheeksi tämän painonpudotustahdin. Eli hän on sitä mieltä, että nyt pitää pudotustahtia saada hidastumaan. Ihanne olisi se n. 500g viikossa. Kevään jumituksen jälkeen pudotustahti on ollut taas sitä melkein kilo/viikko.
Ja tämähän tarkoittaa sitä, että minua kehotettiin syömään enemmän. Siis pyhä jysäys - minua ei ole kyllä eläissäni käsketty syömään enemmän. Päinvastoin on kysytty mitä syön ja mistä voisin vähentää...
Pudotustahti olisi nyt sen vuoksi saatava hitaammaksi, ettei elimistöstäni häviäisi kaikki hivenaineet ja vitamiinit. Tai jotain sinne päin. Muutoinkin olemme nyt niissä lukemissa, että joudutaan varmastikin kohta varmistamaan verikokein elimistöni tilaa.
Se mitä nyt sovittiin syömisiini tehtävän muutosta on, että otan mukaan viljatuotteita. Edelleenkään en uskalla käyttää leipää kotona, mutta puuroa lupasin nyt ottaa valikoimaani mukaan. Kävinkin heti ostamassa tattariryynejä ja maitoon keitettynä nyt syön aamupuuron, jonka maustan hillolla tai marjoilla. Ostin myös paahdettuja pellavansiemeniä lisättäväksi viiliin, jugurttiin tai rahkaan. Muutoin jatkan samalla hyväksi havaitulla linjalla. Ja tärkeimpänä tietenkin se, että pidän ruokailuajoistani kiinni.
Tätä tietoa nyt sulattelen ja yritän saada itseni tajuamaan, etten ole enää sairaalloisen lihava. Miten pääkoppa voikin tulla näin jälkijunassa? Ravitsemusenkelini sanoi, että kun tulin käytävällä häntä vastaan, niin minun olemus ei ole enää huomattavan lihavan ihmisen olemus. Vaan alan kuulema näyttämään "normi-ihmiseltä". Kaipa oma päänikin tämän joskus sisäistää.
Ravintoenkelini otti puheeksi tämän painonpudotustahdin. Eli hän on sitä mieltä, että nyt pitää pudotustahtia saada hidastumaan. Ihanne olisi se n. 500g viikossa. Kevään jumituksen jälkeen pudotustahti on ollut taas sitä melkein kilo/viikko.
Ja tämähän tarkoittaa sitä, että minua kehotettiin syömään enemmän. Siis pyhä jysäys - minua ei ole kyllä eläissäni käsketty syömään enemmän. Päinvastoin on kysytty mitä syön ja mistä voisin vähentää...
Pudotustahti olisi nyt sen vuoksi saatava hitaammaksi, ettei elimistöstäni häviäisi kaikki hivenaineet ja vitamiinit. Tai jotain sinne päin. Muutoinkin olemme nyt niissä lukemissa, että joudutaan varmastikin kohta varmistamaan verikokein elimistöni tilaa.
Se mitä nyt sovittiin syömisiini tehtävän muutosta on, että otan mukaan viljatuotteita. Edelleenkään en uskalla käyttää leipää kotona, mutta puuroa lupasin nyt ottaa valikoimaani mukaan. Kävinkin heti ostamassa tattariryynejä ja maitoon keitettynä nyt syön aamupuuron, jonka maustan hillolla tai marjoilla. Ostin myös paahdettuja pellavansiemeniä lisättäväksi viiliin, jugurttiin tai rahkaan. Muutoin jatkan samalla hyväksi havaitulla linjalla. Ja tärkeimpänä tietenkin se, että pidän ruokailuajoistani kiinni.
Tätä tietoa nyt sulattelen ja yritän saada itseni tajuamaan, etten ole enää sairaalloisen lihava. Miten pääkoppa voikin tulla näin jälkijunassa? Ravitsemusenkelini sanoi, että kun tulin käytävällä häntä vastaan, niin minun olemus ei ole enää huomattavan lihavan ihmisen olemus. Vaan alan kuulema näyttämään "normi-ihmiseltä". Kaipa oma päänikin tämän joskus sisäistää.
torstai 2. lokakuuta 2014
INHOAN
Milloin liikkuminen muuttuu helpommaksi? Minä en kestä tätä, että en kyllä saa minkäänlaista nautintoa.
Ja ryhmässä minä menen aivan nippuun. Ahdistun ja kaikki tarmoni menee siihen kun nielen itkua.
Tänään kävimme sauvakävelemässä ja tuntuu, ettei tästä mitään tule. Suurin vikahan on omassa päässäni!
Arvatkaa vaan voinko minä mihinkään vesijumppaan mennä? Kun tämänkin jälkeen on ihan hukassa.
Ja ryhmässä minä menen aivan nippuun. Ahdistun ja kaikki tarmoni menee siihen kun nielen itkua.
Tänään kävimme sauvakävelemässä ja tuntuu, ettei tästä mitään tule. Suurin vikahan on omassa päässäni!
Arvatkaa vaan voinko minä mihinkään vesijumppaan mennä? Kun tämänkin jälkeen on ihan hukassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)