keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Sitkeä tauti

Alkaa mennä hermot tämän flunssa/keuhkokuumeen kanssa.

Olin muutaman päivän ilman antibioottia. Tiesin kyllä olossani jo silloin toisen kuurin loppuessa, että en minä vielä kunnossa ole. Ja olin oikeassa. Ja mietitytti sekin kun kuurin loppuessa CRP oli 12. Ei siis mikään hälyyttävä, mutta ei normaalikaan. Luulisi, että 2 kuuria olisi saanut sen normaaliksi.

Toissa iltana sitten jälleen pirullinen ystäväni, lievä lämpö, muistutti olemassa olostaan. Ja olinhan minä keuhkotuntemuksia tunenut koko ajan. Hengittäminen aivan riittävän raskasta, vaikka täydellistä romahdusta ei olekaan tapahtunut. Minun täydellinen romadus on ollut sellainen, että happi ei riitä kahden sanan sanomiseen peräkkäin. Ja muutamatkin askeleet ovat mahdottomia.

Eilen menin sitten heti aamusta terveyskeskukseen. Sen verran alan olla tuttu siellä, että eivät enää "kitise" minun kanssani. Hoitaja laittoi heti verikoemääräykset ja suoraan CRP-tuloksen kanssa pääsin lääkärin pakeille.

CRP oli 38 ja keuhkot kuulostivat lääkärin mukaan lurisevalta putkistolta. ja oikeassa korvassakin havaittiin tulehdus (minä sanoin tästä jo aivan ensimmäisellä käynnillä 8.4. mutta silloin ei ollut kuulema mitään). Antibiootti meni sitten vaihtoon ja rinnalle otettiin nyt toistamiseen kortisoni.

Siinä pari viikkoa sitten otetussa keuhkoröntgenissä oli näkynyt tulehdukseen viittaavia pesäkkeitä.

Minä tunnen oloni aika raadoksi. Onhan tässä nyt sitten yli kuukausi sairastettu ja oltu puolikuntoisena, antibioottia syöty jo 2 x 10vrk ja nyt aloitettiin 3. kuuri.

Edelleenkään ei nähdä tarvetta tutkia tarkemmin. Tai en minä tiedä voidaanko sitä edes tutkia tarkemmin. Mutta kun jotenkin on sellainen olo, että arpomalla haetaan nyt sitä antibioottia kuuri kerrallaan ja toivotaan, että joku tepsisi. Minulla vaan on sellainen olo, että jossain vaiheessa tämä kunto romahtaa joka tapauksessa ja sitten minä olen siellä osastolla jälleen.

Syömisten kanssa tämä sairastelu on ärsyttävää. Makeanhimo on jatkuvasti läsnä. Ja kun olen sen syitä miettinyt, niin kai se sieltä jostain lapsuudesta juontaa. Silloinhan sairastaessa sai jäätelöä ja keltaista jaffaa. "Syö nyt edes jäätelöä, maistuisiko jäätelo". Minun lapsuudessani ne eivät todellakaan olleet 5-lapsisen tavallisen työläisperheen joka päiväistä herkkua. Ja ei näitä spesiaaleja sairaanakaan ylenmäärin saanut, mutta sen verran, että takaraivoon on jotenkin jäänyt nämä sairasteluherkutukset.

En minä ole tämän rupeaman aikana ostanut kuin yhden keltaisen jaffan ja jäätelöä en ole syönyt sen enempää kuin muutoinkaan. Makeanhimoni olen nyt tietoisesti yrittänyt tyydyttää banaanilla, viinirypäleillä, päärynöillä ja herkullisilla rahkoilla. Ja olen siinä hyvin onnistunutkin. Mutta lähes jatkuvaa tiedostamista tämä nyt tarvitsee.

9 kommenttia:

  1. toivottavasti paranet pian!!!sairastelu on ihan peeeestä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niin on😈

      Ja rasittaa kun on sellainen olo, että täsmä ei mene nyt mihinkään suuntaan ja TK:saa ei nyt tunne saavansa kunnon hoitoa. Kai ne odottaakin, että menen yksityselle, niin kunnan rahat säästyy!

      Poista
  2. Tuollainen pitkällinen sairastaminen on kyllä ihan hel..tiä. Tiedän kokemuksesta kun pari vuotta sitten kaksi kuukautta sairastin keuhkojani ja esim. toisella kyljellä "sairaan keuhkon puolella" ei pystynyt pitkään aikaan makaamaan. Toivottavasti saat nyt toimivat rohdot ja ei kai se liikaa vaadittu olisi vaikka vähän lisääkin tutkittaisi. Se vaan tuntuu olevan kovin nihkeää nykypäivänä saada lähetettä mihinkään tarkempiin tutkimuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksan ihmetellä, ettei tarkemmin tutkita minun historiallani. Perussairautena astma, takana 4 keuhkokuumetta, 1 massiivinen keuhkoveritulppa...

      Ja ennen taudin alkamista olin reilu viikko aikaisemmin palannut Indonesiasta.

      Kaipa se vaan niin menee, että kun vielä kävelen ja puhun, niin saan pärjätä😉

      Poista
  3. Blogiasi on ollut ilo lukea ja seurata jo pitkään!! Toivottavasti paraneminen lähtee nyt käyntiin kunnolla!
    Onko sinulla verenohennuslääkitys käytössä keuhkoveritulpän jälkeen (ja INR hoitoalueella)? Jos ei enää ole käytössä, olisi varmaan hyvä tarkistaa FIDD (lab-koe), ettei ole tullut jalkaan syvää laskimotulppaa pitkällä lennolla ja siitä keuhkoveritulppaa kehitteillä uudelleen. Vaikka kyllähän lämpöily sopii ihan pitkittyneeseen infektioon ja astmakin aina tuppaa pahenemaan infektion yhteydessä.
    -Marika

    VastaaPoista
  4. Olen tästä tulppamahdollisuudesta sanonut, mutta ei ole aiheuttanut reaktioita😉

    VastaaPoista
  5. Jos olo ei kohene, niin sitten vaan sitkeästi uudelleen lääkäriin...
    -Marika

    VastaaPoista
  6. Oijoi! No kyllä sinua koetellaan nytten ihan ns.rankalla kädellä! :S Hirveesti voimia paranemiseen! <3 Ja herkästi vaan sinne lääkäriin uudelleen, jos sille tuntuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on niin tyypillistä minulle. Kun sairastan, niin aina rankasti.
      Varovasti taas tunnustelen, että olisiko ainakin tuohon korvatulehdukseen lähtenyt tehoamaan. Järkyttäviä vihlomisia ei ole nyt ollut.

      En ole jaksanut kävellä ja se vähän harmittaa. Nyt kun on ollut ilma puhtaampaa siitepölyistä sateiden ansiosta 😊

      Poista