Tällä kerralla juttelimme enemmänkin näistä salasyömisistäni.
Pohdimme sitä, miksi osa herkutteluista ei tuota vaikeuksia syödä julkisesti ja sitten välillä on näitä, että homma lähtee vähän lapasesta. Todettiin positiivisena kuitenkin se, että enää en osta kerrallaan kuin sen yhden, enkä syö sitä yhdeltä istumalta. Ja että en koe sitä edes oikeastaan hyvänä ja minä en nauti siitä äklö olosta.
Hän on ensimmäinen ihminen, jolle olen puhunut ääneen näistä ja minä olen tuntenut tämän avauksen helpottavana! Hän ei siunaillut eikä tuominnut.
Tämä asiasta avautuminen saattaisi olla se tie, että pääsisin itseni herraksi. Sain nyt vähän niinkuin kotiläksyksi, että yrittäisin ylittää kynnyksen ja puhua tämän ääneen lähimpieni kanssa.
Vielä en ole pystynyt, mutta hyvä avaus minusta on se, että saan purettua näitä tänne.
Jotenkin minulla on sellainen hassu olo, että tämä nutella-seikkailuni tuli pintaan juurikin siksi, että pidän ikäänkuin viimeisiä hetkiä kiinni pikku salaisuudestani. Tai jotain - en tiedä!
Tsemppiä! Ei ole varmasti helppo alkaa purkaa niin pitkään jatkunutta salaisuutta ja tapaa, mutta olet varmasti oikealla tiellä. :)
VastaaPoistaEi ole ollut helppoa!
PoistaNyt minusta alkaa tuntua, että Se on kuitenkin kannattanut. Tuntuu, että tämä tie minun on pakko käydä ja tämä alkaa tuottamaan tulosta monella saralla.
Paljon olen itkenyt ja nauranut. Mutta hyvältä tuntuu ja minä tutustun päivä päivältä itseeni paremmin😊
Luen mielenkiinnolla kirjoituksiasi, sillä olen nyt 10 kk käynyt hoititapaamisissa ahmintahäiriötä vastaan. Itse olen ollut erittäin avoin ongelman kanssa,mutta kaikki eivät kykene siltikään ottamaan vastaan faktaa.
VastaaPoistaMinulla on välillä tullut sama fiilis ja vieläpä niin, että ne, joiden haluaisin ymmärtävän, joita haluaisin ottaa olkapäistä kiinni ja ravistella, ne suorastaan torjuvat. Sanovat samat kommentit kuin minäkin "kyllä minä tiedän miten laihduttaa".
PoistaEnhän minäkään koskaan ole uskonut säännöllisen syömisen toimivuuteen. Vuosikymmenet olen elänyt muka laihduttaen, tai elänyt Se ajatus takaraivossani, että pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, pitäisi ryhdistäytyä, pitäisi saada putken päästä kiinni.
Pitäisi, pitäisi, pitäisi. HUOMENNA!!!!
Enhän minä uskonut sanaakaan RT:ni sanoista ensikäynnillä!
Ja nyt minun ajatusmaailmani on heittänyt täysin häränpyllyä😁. Minun ei tarvitse kuin syödä n. 4 tunnin välein. Ja koko ajan tämän matkan aikana minun ajatukseni ruokaan, syömiseen jne vähenee. Osasinkohan selittää?
Välillä teen parempia tai huonompia valintoja (laihdutuksen näkökulmasta), mutta sillä ei kuitenkaan pitkässä juoksussa ole väliä.
Onkos kaikki okei kun ei ole mitään kuulunut? Ei ole tarkoitus hoputtaa mutta jonkinmoinen huoli heräsi. Hyvää joulun odotusta Sinulle.
VastaaPoista<3 .
VastaaPoistaMiten tällainen kommentti voi saada itkun aikaan. On kaikki hyvin!