Tämä käynti oli kaikenkaikkiaan hyvin jännittävä. Keskusteluun tuli pari sellaista asiaa, että en osannut niitä odottaa. Ja hämmästyin kovin.
Ravintoenkelini otti puheeksi tämän painonpudotustahdin. Eli hän on sitä mieltä, että nyt pitää pudotustahtia saada hidastumaan. Ihanne olisi se n. 500g viikossa. Kevään jumituksen jälkeen pudotustahti on ollut taas sitä melkein kilo/viikko.
Ja tämähän tarkoittaa sitä, että minua kehotettiin syömään enemmän. Siis pyhä jysäys - minua ei ole kyllä eläissäni käsketty syömään enemmän. Päinvastoin on kysytty mitä syön ja mistä voisin vähentää...
Pudotustahti olisi nyt sen vuoksi saatava hitaammaksi, ettei elimistöstäni häviäisi kaikki hivenaineet ja vitamiinit. Tai jotain sinne päin. Muutoinkin olemme nyt niissä lukemissa, että joudutaan varmastikin kohta varmistamaan verikokein elimistöni tilaa.
Se mitä nyt sovittiin syömisiini tehtävän muutosta on, että otan mukaan viljatuotteita. Edelleenkään en uskalla käyttää leipää kotona, mutta puuroa lupasin nyt ottaa valikoimaani mukaan. Kävinkin heti ostamassa tattariryynejä ja maitoon keitettynä nyt syön aamupuuron, jonka maustan hillolla tai marjoilla. Ostin myös paahdettuja pellavansiemeniä lisättäväksi viiliin, jugurttiin tai rahkaan. Muutoin jatkan samalla hyväksi havaitulla linjalla. Ja tärkeimpänä tietenkin se, että pidän ruokailuajoistani kiinni.
Tätä tietoa nyt sulattelen ja yritän saada itseni tajuamaan, etten ole enää sairaalloisen lihava. Miten pääkoppa voikin tulla näin jälkijunassa? Ravitsemusenkelini sanoi, että kun tulin käytävällä häntä vastaan, niin minun olemus ei ole enää huomattavan lihavan ihmisen olemus. Vaan alan kuulema näyttämään "normi-ihmiseltä". Kaipa oma päänikin tämän joskus sisäistää.
Kaikkea hauskaa painonpudotus tuokin vastaan, hih! :) Mutta viisaita sanoja ravitsemusenkeliltäsi, jälleen kerran. Tuo on varmasti hyvä painon_hallinnan_ kannalta, auttaa oppimaan mikä on sinulle itsellesi tarpeellinen ruokamäärä. Varsinkin nyt kun liikut enemmän kuin ennen. Ja toisekseen siksi että vitamiini- ja hivenainetasapainon horjuminen aiheuttaisi pidemmän päälle väsymystä, nälkäisyyttä ja heikentynyttä mielialaa jotka kaikki voisivat horjuttaa terveellisiä elämäntapoja. Vaikka olet päässyt vuoden aikana upeaan alkuun uudessa elämäntyylissä, niin varmasti menee vielä pitkään ennen kuin se on todella omaksuttu niin ettei paluuta entiseen ole. Tahdin rauhoittaminen on siis varmasti fiksu veto tähän kohtaan. :)
VastaaPoistaEt sinä ystävä rakas todellakaan ole enää sairaalloisen lihava. Jo se kauan sitten otettu kuva minkä näytit täällä blogissa kertoi sen. Ja miten paljon olet tullut siitäkin eteenpäin! Uskon vakaasti että painonpudotuksesi jatkuu ja vuoden kuluttua saat jo vaihtaa blogisi nimeä Sopivaksi Perhoseksi. ;P Mutta vaikka jotain kummaa tapahtuisi eikä painosi putoaisi enää kiloakaan, niin luulen että loppuelämäsi olisi silti laadultaan aivan eri luokkaa kuin mitä uskalsit vielä vähän aikaa sitten kuvitellakaan?
Kyllä😊. Vaikka grammaakaan ei enää lähtisi, niin minä olen täysin eri ihminen kuin vuosi sitten! Ja olen enemmän eri ihminen kuin uskoin olevan mahdollista 😊.
VastaaPoistaSe ottaa kuulema jopa 6 vuotta, että uusi elämäntapa on sisäistetty niin hyvin, ettei sitä tarvitse enää aktiivisesti ajatella. Nyt menen siinä, että elimistöni on toipunut ja toimii normaalisti. Ja minä alan ymmärtämään kehoni viestejä😉. Ja järkeni kertoo minulle, että tämä toimii! Tunnetaso on vaan järkyttävästi jäljessä, mutta kyllä sekin sieltä hiipii perässä.
Puuronsyönti tuntuu hyvältä ja sen kanssa minä en saa itseäni ongelmiin. Ei tule halua tehdä lisää ja lisää😁!