Kävin laskemassa pitkästä aikaa BMI:n muutosta. Sehän oli suurimmillaan jotain päälle 52 ja nyt lukema oli 33,9
Jos oikein muistan.
Mutta se laskuri näytti myös luvun 24 ja jotain. En katsonut sitä sen tarkemmin. Mutta se jäi vaivaamaan minua.
Viime yönä piti mennä uudestaan katsomaan ja olihan se lukema, että mitä on matkaa johonkin ihannepainoon! Ylärajalle ehkä.
Ensimmäisen kerran tajuntaani iski ajatus, että tuo lukema ei ole mahdoton. Tuo lukema on jo ihan inhimillinen. Minulle! Jollekin toiselle se olisi järkyttävä.
Tai kun minä olisin joskus noissa lukemissa ymmärtänyt tehdä asialle jotain! Järkevästi! En olisi yrittänyt mitään kuureja - olisin vain syönyt säännöllisesti. Mutta turhahan tällaista on märehtiä. Minun tieni on ollut tämä ja onneksi edes nyt olen löytänyt avun.
Onneksi tielleni osui juuri tämä ravintoenkelini, joka näki minut ja ymmärsi "kieleni". Kyllä hän on elämäni pelastaja!
Sen verran tuosta reilu 24kg:stä - ei minun tavoitteeni ole mihinkään muuttunut. Se on edelleen se, että haluaisin pystyä esittämään koiranäytelmissä sen meidän isomman neidin!
Eikä se ole enää hirveän kaukana. Ajatuksiini on jo tullut, että mihin voisin ilmoittaa! Ja nyt näen sellaisen ehkä mahdollisuuden "ympyrän sulkeutumiseen". Sillä 2013 tammikuussahan minulle kävi se, että en pystynyt esittämään sitä pienempää koiraamme ja tämä minun prosessi käynnistyi. Silloin tajusin, että jos aion elää niin minun on tehtävä jotain!
Nyt minä oivalsin, että ensi tammikuussa olisi mahdollisuus mennä sinne samaan näytelmään ja esittää se meidän isompi neiti. Alusta loppuun!
(Tämä ajatus saa vaan jo ajatustasolla kyyneleet silmiini... Että voisi olla aika kamalaa katsottavaa jos oikeasti toteutuu!)
Se on jännä tunne se sykäys mikä sisällä käy, kun tajuaa saavuttaneensa jotain. Sitä ei oikein tahdo uskoakaan. Mutta tuosta häpeästä sinun on päästävä, eikä se häpeä pelkällä painonpudotuksella lähde. Terveen itsetunnon eteen on tehtävä toisenlaista työtä. Usein ajatellaan, että muut mollaavat ja ajattelevat pahaa, siksi minulla on paha olla. Todellisuudessa vahvaan itsetuntoon muiden mollaaminen ja pahat ajatukset eivät tee pysyvää haavaa ollenkaan. Ne naarmuttavat, mutta naarmut paranevat. Kyllä se heikko itsetunto on ajanmyötä syntynyt siitä, että herkässä tilanteessa joku kommentti tai kokemus on päässyt ihon alle ja alkanut siellä itämään. Lopun on hoitanut ihmisen oma mieli ja omat ajatukset. Sinun pitäisi saada kurottua umpeen se ensimmäinen ihon alle päässyt asia, jotta voisit kunnolla eheytyä ja alkaa todella nauttia elämästä ja saavutuksistasi. Ja näkemään itsesi ehjänä, vahvana, terveenä ihmisenä sen rikotun, kipeän, ja heikon sijaan.
VastaaPoistaVoi miten oikeassa oletkaan!
PoistaKyllähän minä olen tämän ymmärtänyt. Ja työskentelen sen eteen.