On ollut hiljaiseloa. Blogissa.
Ei minulla suurta hätää! Ajatukseni ja arkeni on vaan täyttänyt alvaarioprojekti. Se ei tule kotiin, vaan poikani asuntoon. Mutta on kuitenkin sellainen yhteisprojekti.
Olen nauttinut tämän projektin tuomasta yhteisestä ajasta. Se kaikki muu keskustelu projektin lomassa on ollut se tärkein.
Tämän touhuamisen myötä minusta ylipäätään tuntuu, että alan heräämään jostain talvihorroksesta. Minä alan tunnistamaan itsessäni sitä persoonaa,joka minä olen ollut. Minä huomaan miten fyysisen kyntoni paraminen vihdoin alkaa elvyttämään mieltäni.
Oikeasti tuntuu, että tunnelin päässä on valo, joka kirkastuu koko ajan voimakkaammaksi!
Ja näitä pieniä, mutta kuitenkin niin mahdottoman suuria, havaintoja. Uskaltauduin sovittamaan kirpparilla talvitakkia. Vilkakankaista, pohjepituista - kokonumero 40:stä huolimatta. Meni kiinni ja on muiden kommenttien mukaan hyvän näköinen. Itse vähän kakoilen tyköistuvuutta. Mutta opettelen nyt sitten tätä tuntemusta.
Mietiskelin vaan tuossa, että pirun monta talvea on kuljettu takki auki. Koska nro 60:ään ei ole mennyt kiinni ja toisekseen aina on ollut tuskanhiki. En ole tuntenut kylmää. Niin, sekin on jännä, että minä palelen ja joudun pukemaan enemmän vaatetta päälleni.
Lueskelin kommenttinne! Olette ihania. En minä häviä ja vastailen paremmalla ajalla.
Joidenkin mielestä akvaariot on kasarityyliä, mutta meillä sellainen on ollut vuosikymmeniä ja itse tykkään siitä kyllä. Villeissä unelmissa olisi kämppä, jossa olisi sellainen seinän korkuinen Sea Life -tyyppinen triljoonan litran akvaario.. Juu ei tule koskaan olemaan, mutta voihan sitä haaveilla :)
VastaaPoista😁.
VastaaPoistaSe altaan elämän seuraaminen on vaan niin hienoa. Hyvin rauhoittavaa.