Tärkeä huomio 5

On menty nyt kuukausia kilojen jumituksen kanssa. Eikä minulla ole edes tarkkaa tietoa, missä mennään. Vaatteista päätellen oletan, että 90-92 kilon hujakoilla.

Vaikka on tullut vähän takaisin päin alimmasta lukemasta, niin silti minun pääkopassani ei ole tapahtunut totaalista repsahtamista. Mikä siis joka ainoan muun kuurin kanssa minulla on tapahtunut. Ja se repsahtaminen on tapahtunut jo siitä, että olen sen ensimmäisen kerran sortunut syömään jotain kiellettyä. Se yksi lipsuminen on aina aikaisemmin aiheuttanut sen, että millään ei ole ollut sen jälkeen väliä ja tiputetut kilot on syöty takaisin ennätysajassa.

Nyt tämä on jännä, että vaikka valintani eivät ole olleet aina järkeviä, niin elämäni ei ole oikeastaan hetkahtanut mihinkään suuntaan! Ja vaikka kiloja on tullut vähän takaisinkin päin, niin sekään ei ole saanut minua kokonaan raiteiltaan. Minä tuossa oikein muutamana päivänä pohdin, että mitä tässä on ehkä tapahtunut. Ja tuliin siihen tulokseen, että minulle ei tule enää sitä sellaista epäonnistumisen tunnetta eikä morkkista, mikä aikaisemmin on aina tullut! Minulle ei tule huono omatunto huonommankaan valinnan jälkeen.

Luulen, että tämä on elämää suurempi muutos minun pääkopassa.

Ja oletan, että kyllähän tämä nyt perustuu siihen, että minulla on "velvollisuus" syödä vain tasaisesti pitkin päivää ja noudattaa sitä ruokarytmiä. Ja tästähän minä en ole lipsunut. Ja kun rytmistä pidän kiinni, niin nämä nälkä/kylläisyys jutut vain toimii ja elimistö ilmoittaa sitten niiden huonompienkin valintojen kohdalla, että nyt riittää.

Sellaistakin pohtiessani varovasti ajattelin, että onkohan minulla jotenkin pikkuhiljaa syntymässä ylipäätään sellainen normaali suhde ruokaan? En tiedä osaanko selittää, mutta minusta tuntuu jotenkin, että minun ei tarvitse enää ajatella sitä, ei kokea huonoa omatuntoa sen takia, osaan nauttia ruokailusta, osaan syödä hitaasti ja oikeasti maistaa mitä suuhuni laitan.