Niin. Minä kävin reilu viikko sitten ensimmäisen kaihioperaation jälkitarkastuksessa.
Ei nyt ihan saavutettu sitä, mitä lähdettiin hakemaan. Leikkaus onnistunut hyvin. MUTTA ei oleellista näkökyvyn parantumista. Vähän niin uumoilinkin. Se ainoa muutos on värimaailmassa.
Nyt jatketaan oikean silmän kanssa suunnitelma B:llä. Eli koitetaan hoitaa näkökykyäni enemmän heikentävä keratoconus. Pääsin sitten sarveiskalvonsiirtoa jonottamaan. Se on tarkoitus tehdä "kerroksittaisena" siirtona. Eli pinta vaihdetaan ja pohja jää oma. Lopullinen leikkaustapa selviää leikkauksessa. Eli jos tulee hankaluuksia niin sitten tehdään koko siirto.
Ja tämä kaikki puudutuksessa. Tulee myös piikkipuudutusta jonnekin silmän taakse, että saadaan täysin liikkumattomaksi silmä. Ja kaksi ensimmäistä piikkiä kuulema sattuu.
Nyt vähän jännittää.
Aikataulusta tiedän sen verran, että siirrännäisjono on vähintään puoli vuotta. Tikit silmässä ovat vuoden. Ja tikinpoiston jäleen n. puolen vuoden kuluttua tiedetään miten meni
Koitan sopeutua näihin eri pari silmiini ja toivon, että siirrot auttaisivat.
torstai 21. huhtikuuta 2016
tiistai 19. huhtikuuta 2016
Ravitsemusterapeutin käynti 20 (part 2)
En voi nyt kauaa märehtiä tätä käyntiä. On pakko sanoa asia ulos!
Se minun takapakki on ollut numeroina 18 kg. Painoni oli käynyt 106 kg:saa.
Niin sitä vaan lihava ihminen on lahjakas huijaamaan itseänsä. Tiesinhän minä, että takaisin päin oli tullut kiloja, mutta en osannut kuvitella, että noin paljon. Kuvittelin sen olleen n. 10 kg:n luokkaa.
Luojan kiitos, että minä sain viime joulukuussa raahattua itseni ravitsemusenkelini luo. Se oli jälleen pelastukseni! Jos minä olisin tuon käynnin skipannut, niin en tiedä missä nyt olisin!
Käsittämättömän helposti nämä kilot lähtevät lapasesta. Ja ei oikeiden ruokailutottumusten opettelu ole helppoa. Tai opettelu on helppoa, mutta että niistä tulisi automaatio, ei totisesti olekaan helppoa.
Minulla tulee pian kolme vuotta täyteen tätä matkaani. Järki kertoo minulle koko ajan miten homma toimii. Mutta tunnetasolla opettelemista on tuhoton määrä.
Ihan vielä en ole saanut takapakkiani kokonaan pois, mutta kyllä se sieltä sulaa. 13 kg siitä on nyt lähtenyt. Painoni tänään 93 kg.
Mitähän se lukema ihan oikeasti olisi jos kaikki elämänsä aikana laihdutetut jojokilot olisi laskettu yhteen? Minunkin kohdallani aivan hirvittävä lukemahan se olisi.
No mutta suunta on jälleen oikea ja jälleen kerran olen itselleni todistanut, että säännöllinen syöminen järkevillä valinnoilla toimii.
Se minun takapakki on ollut numeroina 18 kg. Painoni oli käynyt 106 kg:saa.
Niin sitä vaan lihava ihminen on lahjakas huijaamaan itseänsä. Tiesinhän minä, että takaisin päin oli tullut kiloja, mutta en osannut kuvitella, että noin paljon. Kuvittelin sen olleen n. 10 kg:n luokkaa.
Luojan kiitos, että minä sain viime joulukuussa raahattua itseni ravitsemusenkelini luo. Se oli jälleen pelastukseni! Jos minä olisin tuon käynnin skipannut, niin en tiedä missä nyt olisin!
Käsittämättömän helposti nämä kilot lähtevät lapasesta. Ja ei oikeiden ruokailutottumusten opettelu ole helppoa. Tai opettelu on helppoa, mutta että niistä tulisi automaatio, ei totisesti olekaan helppoa.
Minulla tulee pian kolme vuotta täyteen tätä matkaani. Järki kertoo minulle koko ajan miten homma toimii. Mutta tunnetasolla opettelemista on tuhoton määrä.
Ihan vielä en ole saanut takapakkiani kokonaan pois, mutta kyllä se sieltä sulaa. 13 kg siitä on nyt lähtenyt. Painoni tänään 93 kg.
Mitähän se lukema ihan oikeasti olisi jos kaikki elämänsä aikana laihdutetut jojokilot olisi laskettu yhteen? Minunkin kohdallani aivan hirvittävä lukemahan se olisi.
No mutta suunta on jälleen oikea ja jälleen kerran olen itselleni todistanut, että säännöllinen syöminen järkevillä valinnoilla toimii.
Ravitsemusterapeutin käynti 20 (part 1)
Edelliseen käyntiin verrattuna muutosta oli -4,8 kg. Numeroista puhuimme tällä kerralla. Palaan niihin - sulateltuani asiaa.
torstai 14. huhtikuuta 2016
Silmäprojekti
Minulla kun näitä kaikenlaisia juttuja piisaa niin nyt on alkanut minun silmäprohekti(t).
Näistä silmistä kun löytyy nyt jo kolme diagnoosia! Vähempikin piisaisi minulle kyllä.
Kuukausi sitten oli ensimmäinen operaatio. Oikeasta silmästä korjattiin kaihi. Itse leikkaus on jännä. En koe että on edes leikkaus. Operaatio kesti n. 10 minuuttia ja salissa viivyin n. 1/2 tuntia. Tippapuudutuksessa tehdään. Sen niin kuin tuntee, että silmän sisällä räplätään. Mutta ei se satu.
Näkökyvyn parantumisesta en osaa vielä sanoa muuta kuin että värimaailmani muuttui täysin. Nyt on hassua kun maailman väritys riippuu siitä kummalla silmällä katson. Toinen maailmani on vihertävän/rusehtavan/harmaa ja toisella silmällä taivas on järkyttävän sininen ja pilvet valkoiset.
Kolme leikkausta vielä edessä. Aikataulusta en tiedä vielä tarkkaan.
Ja sitten tästä minun toisesta projektista. Edelleen ollut helppoa ja ensi viikolla jälleen tapaamme ravitsemusenkelini kanssa.
Näistä silmistä kun löytyy nyt jo kolme diagnoosia! Vähempikin piisaisi minulle kyllä.
Kuukausi sitten oli ensimmäinen operaatio. Oikeasta silmästä korjattiin kaihi. Itse leikkaus on jännä. En koe että on edes leikkaus. Operaatio kesti n. 10 minuuttia ja salissa viivyin n. 1/2 tuntia. Tippapuudutuksessa tehdään. Sen niin kuin tuntee, että silmän sisällä räplätään. Mutta ei se satu.
Näkökyvyn parantumisesta en osaa vielä sanoa muuta kuin että värimaailmani muuttui täysin. Nyt on hassua kun maailman väritys riippuu siitä kummalla silmällä katson. Toinen maailmani on vihertävän/rusehtavan/harmaa ja toisella silmällä taivas on järkyttävän sininen ja pilvet valkoiset.
Kolme leikkausta vielä edessä. Aikataulusta en tiedä vielä tarkkaan.
Ja sitten tästä minun toisesta projektista. Edelleen ollut helppoa ja ensi viikolla jälleen tapaamme ravitsemusenkelini kanssa.
torstai 17. maaliskuuta 2016
Jätätkö ruokaa lautaselle?
Minä tässä joku aika sitten havahduin siihen, että kun syön - mitä vaan - niin sitä ruokaa on vaikea jättää lautaselle. Pienimpiä murujakaan.
Esim. jos syön sämpylää, pullaa tms ja siitä aina murustuu kakkulautaselle, niin lopuksi pitää sormin nyppiä ne pienet murussetkin suuhunsa. Ja havahduin nyt ensimmäistä kertaa, että eihän tämä ole oikein normaalia! Ei kuulu hyviin ruokatapoihin. Ja jossain alitajunnassani ymmärränkin sen, koska en tee sitä kenenkään vieraan nähden. Tutussa seurassa voin tehdä.
Poikani kanssa nyt puhuttiin tästä. Ja oli hauska, koska se juttu lähti hänestä kun hän mietti ääneen "mikä ihme sillä S:lläkin on että sen pitää aina jättää jotain syömättä. Nökkönen lautaselle tai tilkka lasiin?" . Tästä pääsin jatkamaan omaa pohdintaani. Onko mahdollista, että meillä ylipainoisilla on tapana syödä aina se lautanen tyhjäksi? Tai päinvastoin, onko normaalipainoisilla ihmisillä useammin tapana jättää lautaselle vähän?
Ja poikanikin totesi, että siinä saattaa olla perää! Tämä hänen kaverinsakin on hyvin laiha.
Tätä asiaa nyt aivan selkeästi tarkkailen. Ja itsessäni nyt koitan kouluttaa sitä, että opettelen jättämään vähän lautaselle. Ja varsinkin minu pitää opetella sitä, etten sormin ainakaan nypi niitä pieniä murenia.
Tähän minä odottaisin havaintoja, jos kellään on.
Esim. jos syön sämpylää, pullaa tms ja siitä aina murustuu kakkulautaselle, niin lopuksi pitää sormin nyppiä ne pienet murussetkin suuhunsa. Ja havahduin nyt ensimmäistä kertaa, että eihän tämä ole oikein normaalia! Ei kuulu hyviin ruokatapoihin. Ja jossain alitajunnassani ymmärränkin sen, koska en tee sitä kenenkään vieraan nähden. Tutussa seurassa voin tehdä.
Poikani kanssa nyt puhuttiin tästä. Ja oli hauska, koska se juttu lähti hänestä kun hän mietti ääneen "mikä ihme sillä S:lläkin on että sen pitää aina jättää jotain syömättä. Nökkönen lautaselle tai tilkka lasiin?" . Tästä pääsin jatkamaan omaa pohdintaani. Onko mahdollista, että meillä ylipainoisilla on tapana syödä aina se lautanen tyhjäksi? Tai päinvastoin, onko normaalipainoisilla ihmisillä useammin tapana jättää lautaselle vähän?
Ja poikanikin totesi, että siinä saattaa olla perää! Tämä hänen kaverinsakin on hyvin laiha.
Tätä asiaa nyt aivan selkeästi tarkkailen. Ja itsessäni nyt koitan kouluttaa sitä, että opettelen jättämään vähän lautaselle. Ja varsinkin minu pitää opetella sitä, etten sormin ainakaan nypi niitä pieniä murenia.
Tähän minä odottaisin havaintoja, jos kellään on.
torstai 10. maaliskuuta 2016
Ravitsemusterapeutin käynti 19
Vieläkään ei puhuta painosta kiloina.
Edellisestä käynnistä tiputusta oli 1,4 kg. Olen tyytyväinen. Enää ei olla kaukana siitä, milloin takapakki alkoi.
Hyvää fiilistä edistää se, että minä en ajattele koko ajan syömistä. Tai ainakin tällä hetkellä niin. Minulla alkaa nyt silmäleikkausprojekti ja ajatukset ovat nyt aika lailla niissä. Syömiset tulee siinä sivussa itsestään.
Tällä jaksolla tein extempore Tallinnan reissun. Ja se oli hyvä hengähdystauko. Kävelin paljon ja aterioin hyvin. Hyvillä valinnoilla.
Seuraava tapaamisemme on n. kuukauden päästä. Koitan saada aikaiseksi kirjoittaa käynnin 18 jutut loppuun.
Tällä reissulla ei sen kummoisempia pohdintoja. Vitamiinilisä pitää ottaa taas käyttöön. Nahka aiheuttaa hankaluuksia ja foolihapon puute voi olla yksi osatekijä. Ja lupasin hakea heti tänään myös pellavansiemenöljyä, koska pehmeitä rasvoja ei mene oikeastaan lainkaan. Ja iho saattaa äkkäillä sitäkin.
Pitäkäähän peukkuja huomenna 11.3. Aamusta heti leikkuriin ensimmäiseen silmäoperointiin!
Edellisestä käynnistä tiputusta oli 1,4 kg. Olen tyytyväinen. Enää ei olla kaukana siitä, milloin takapakki alkoi.
Hyvää fiilistä edistää se, että minä en ajattele koko ajan syömistä. Tai ainakin tällä hetkellä niin. Minulla alkaa nyt silmäleikkausprojekti ja ajatukset ovat nyt aika lailla niissä. Syömiset tulee siinä sivussa itsestään.
Tällä jaksolla tein extempore Tallinnan reissun. Ja se oli hyvä hengähdystauko. Kävelin paljon ja aterioin hyvin. Hyvillä valinnoilla.
Seuraava tapaamisemme on n. kuukauden päästä. Koitan saada aikaiseksi kirjoittaa käynnin 18 jutut loppuun.
Tällä reissulla ei sen kummoisempia pohdintoja. Vitamiinilisä pitää ottaa taas käyttöön. Nahka aiheuttaa hankaluuksia ja foolihapon puute voi olla yksi osatekijä. Ja lupasin hakea heti tänään myös pellavansiemenöljyä, koska pehmeitä rasvoja ei mene oikeastaan lainkaan. Ja iho saattaa äkkäillä sitäkin.
Pitäkäähän peukkuja huomenna 11.3. Aamusta heti leikkuriin ensimmäiseen silmäoperointiin!
torstai 3. maaliskuuta 2016
Tärkeä huomio 6
Tajusin tässä yksi päivä, että minä olen ostanut itselleni raitapaitoja!
Minähän en ole koskaan voinut käytää mitään vaatteita, missä on poikkiraitoja - koska ne lihottavat. Nyt sitten tajusin, että olen hankkinut KAKSI raidallista trikoopaitaa. Puna-/mustaraidallisen ja musta-/valkoraidallisen. Enkä tunne oloani edes mitenkään ahdistuneeksi niissä.
Ja en tosiaan muista, milloin minulla olisi ollut poikkiraidallisia vaatteita.
Toisenkin ajatusmuutoksen havaitsin itsessäni eilen illalla. Mietin, että pitäisikö minun ostaa henkilövaaka kotiin. Ja mietin, että milloin minulla on sellainen ollut. En muista!
Mietin tätä vaakaa, että miksi sitä ei ole ollut. No, punnitseminenhan on ollut aina painajainen. Mutta sitten sekin totuus, että mitäs minä vaa'alla olisin tehnytkään - kun niiden kapasiteetti loppuu siihen 120 kg:oon!
Siitä ajatukseni harhaili siihen, että minä voisin itseni punnita henkilövaa'alla. Se ylipäätään näyttäisi, mitä minä painan. Ja päähäni tuli myös ajatus, että voisiko pikkuhiljaa olla aika kypsä vaa'an ostamiseen? Yritin poistaa tämän ajatuksen heti päästäni. Uskon sen olevan tuhoontuomittu ajatus.
Mutta sinänsä mielenkiintoista. Ja edistyksellistä minun tapauksessani. Makustelen nyt tätä ajatusta. Annan ajan kulua. Ja katsotaan, tuleeko vielä se aika, että taloudestamme löytyy vaaka.
Minähän en ole koskaan voinut käytää mitään vaatteita, missä on poikkiraitoja - koska ne lihottavat. Nyt sitten tajusin, että olen hankkinut KAKSI raidallista trikoopaitaa. Puna-/mustaraidallisen ja musta-/valkoraidallisen. Enkä tunne oloani edes mitenkään ahdistuneeksi niissä.
Ja en tosiaan muista, milloin minulla olisi ollut poikkiraidallisia vaatteita.
Toisenkin ajatusmuutoksen havaitsin itsessäni eilen illalla. Mietin, että pitäisikö minun ostaa henkilövaaka kotiin. Ja mietin, että milloin minulla on sellainen ollut. En muista!
Mietin tätä vaakaa, että miksi sitä ei ole ollut. No, punnitseminenhan on ollut aina painajainen. Mutta sitten sekin totuus, että mitäs minä vaa'alla olisin tehnytkään - kun niiden kapasiteetti loppuu siihen 120 kg:oon!
Siitä ajatukseni harhaili siihen, että minä voisin itseni punnita henkilövaa'alla. Se ylipäätään näyttäisi, mitä minä painan. Ja päähäni tuli myös ajatus, että voisiko pikkuhiljaa olla aika kypsä vaa'an ostamiseen? Yritin poistaa tämän ajatuksen heti päästäni. Uskon sen olevan tuhoontuomittu ajatus.
Mutta sinänsä mielenkiintoista. Ja edistyksellistä minun tapauksessani. Makustelen nyt tätä ajatusta. Annan ajan kulua. Ja katsotaan, tuleeko vielä se aika, että taloudestamme löytyy vaaka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)