torstai 4. syyskuuta 2014

Annoskoko

 Kun minä aloitin tätä syömisharjoitteluani, minä tein esim. itselleni tällaisen annoksen lounaaksi/päivälliseksi:

750g pakastekasvispussista 1/3
tomaattikastiketta n. desi
400g raejuustopurkista 1/2
1-2 tomaattia

jälkkäriksi hedelmä
juomana vesi/sokeriton virvoitusjuoma


Sitten ajan myötä tapahtui se, minkä ravitsemusterapeuttini kertoi tapahtuvan, että annoskoko lähtee pienentymään itsekseen. Mitä en silloin uskonut. Enkä uskonut pitkään aikaan. Mutta se on tosiaan tapahtunut. Tällä hetkellä vastaavanlainen annos on:

400g pakastekasvispussista 1/3 TAI 1-2 tomaattia (tms.)
tomaattikastiketta n. 2rkl
400g raejuustopurkista 1/3

ei jälkiruokaa ollenkaan
juomana vesi/sokeriton virvoitusjuoma

Tajusin vasta vähän aikaa sitten annoskoon pienentyneen näin paljon. Kun vertaan "samaan" ateriaan. Ja välillä tuntuu, että tuokin on vähän liikaa. Välillä hennon jättää kesken ja välillä syön "väkisin" lautasen tyhjäksi.

6 kommenttia:

  1. Liian vähäiseksi ei syömistä kannata kuitenkaan jättää.

    Kyllä minäkin täytyn paljon vähemmästä kuin ennen. Etenkin, jos ymmärrän välttää suuria määriä hiilareita. Niihin jään jotenkin koukkuun ja tarvitsen aina isomman ja isomman annoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole vaaraa liian vähästä😉

      Tämä oli vain yksi esimerkki annoskoon pienentymisestä. Ja yhdestä ateriasta. Menee toki aamupala, välipalat ja toinen ateria.

      Hiilareita menee aika vähän, koska leipä on kokonaan pois tällä hetkellä. Enkä juurikaan syö esim. pastaa tai muitakaan viljatuotteita.

      Poista
  2. Hei (kohta jo melko ohut) Perhonen!

    Minulle tuo annoskokoasia on aina ollut vaikea. Ei siksi, ettenkö periaatteessa täyttyisi ihan kohtuullisenkin kokoisista aterioista, mutta kun minulla on niin hyvät ruokahalut! Kattilaan jäävä, sopivasti hieman jäähtynyt, melkein ruoka kuin ruoka, synnyttää ihan valtavan santsaamishimon. Olet analysoinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että se mitä nimenomaan rakastan, on tuo kerralla paljon syöminen.

    Miten siis sinulla? Etkö ollenkaan joudu taistelemaan annoskokosi kanssa, jos tarjolla on herkullista ruokaa? Etkö edes ns. heikkona hetkenä? Minusta se kuulosta niin uskomattoman coolilta, että ottaa vaan pienen annoksen ja unohtaa sitten koko asian.

    Tai sitten, niinkuin jo oikeastaan epäilenkin, minä vain olen se toivottomin tapaus, se joka ei lopulta koskaan saanut itseään ruotuun....

    Onnittelut kuitenkin sinulle mahtavasta saavutuksesta ja tsemppiä jatkoon! Niin ja kiitokset kiinnostavasta blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen pitänyt / pidän itseäni toivottomana!

      Minä olen HETI vaikeuksissa jos en noudata säännöllisyyttä! Eli "nälkätasapaino" on pyrittävä pitämään mahdollisimman stabiilina 😉.

      Ja tämä annoskoko ei pienentynyt viikossa eikä kahdessa! Tämä vei ehkä sen puoli vuotta.

      Ja tähän liittyy myös oleellisesti se hitaasti syöminen. Ja ateria-/välipalaväli ei saisi ylittää n. 4 tuntia😉

      Ja minä en olisi ikinä uskonut, että tämä toimii. Olin niin pohjalla ja kaiken MUUN kokeilleena ja epäonnistuneena tartuin tähän oljenkorteen! Uskomatta siihen alkuun! Nyt alan olla vakuuttunut, että tämä toimii ja kantaa.

      Voi kun uskoisitte, että tämä on juuri näin yksinkertaista 💜

      Poista
  3. Ja luullakseni on kyse nimenomaan siitä, että ei väkisin yritä vähentää syömisen määrää, vaan vähitellen ei sitten tarvitse enää niin isoja annoksia ja se tapahtuu itsestään, ei millään tahdonvoimalla ja itsekurilla (joiden toimivuuteen en tässä asiassa usko ollenkaan) vaan nimenomaan tasaisen ja aamusta lähtien riittävän syömisen avulla. Olenko ymmärtänyt oikein?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. \O/ juurikin näin!

      Minun tahdonvoimani syömisen suhteen on ollut koko elämäni hakoteillä.

      Nyt kun käytän tahdonvoimani siihen, että syön säännöllisesti, niin Se kaikki muu on vaan tapahtunut.

      Eikä alkuun ollut todellakaan helppoa, söin väkisin. Enhän minä tiennyt normaalista nälästä/kylläisyydestä mitään; minullahan oli vain lähes tajun vievä nälkä tai ähky! Ja elin siinä vaiheessa, etten syö juuri mitään. Paino vaan itsekseen nousee, minä olen sitä tyyppiä, että kun näen ruokaa niin lihon😊

      Siis aivan käsittämätöntä, missä vaiheessa itselleni olen elänyt.

      Ja luoja kuinka tyhmä olen ollut kun en ole aikaisemmin puheita ruokailun säännöllisyydestä ottanut tosissani!

      Ja nämä kokemukset normaalista nälästä ja varsinkin havainnot pienemmistä annoksista ovat kuin olisin uudestisyntynyt 😁

      Ja se mielenrauha, minkä olen saanut kun ajatuksiani eivät täytä kuuri, dieetti, kiellot, tavoitteet ja ihannepaino.

      Minusta kuulkaas tuntuu, että alan olla "normaali" ihminen😊

      Poista