tiistai 20. tammikuuta 2015

Vanhoja traumoja 2

Kerron vielä yhden. Koska se on myös tällainen syvälle viiltänyt.

Soitin lapsena viulua konservatoriossa. Ja olin lahjakaskin. Kerran olin kesällä musiikkileirillä ja siellä yksi pianisti (nimenkin muistan....) kysyi tai pohti moneen kertaan "miten sinä voit soittaa viulua kun sinulla on noin paksut sormet?"

Jälleen siinä oli muutamia ihmisiä kuuntelemassa. Saman ikäisiä. Minä olin n. 11-vuotias.

Kyllä nämä sanat osuivat ja upposivat. Minä aloin inhoamaan koko viulunsoittoa. Ja varsinkin kenenkään nähden. Eikä siitä sellaisesta mitään tule. Ei tästä kovin kauaa mennyt kun lopetin soittotuntini. Yhden talven lintsasin viulutunneilta ja lopulta sain ilmoitettua vanhemmilleni etten halua enää jatkaa.

7 kommenttia:

  1. Oli kyllä niin ajattelemattomasti sanottu siltä pianistilta!! :(

    VastaaPoista
  2. Oletko ajatellut, että voisit kirjoittaa tuolle pianistille ja kertoa suoraan, kuinka pahasti hänen sanansa lannistivat ja saivat nuoren tytön luopumaan soittamisesta kokonaan? Se voisi olla paitsi terapeuttista sinulle itsellesi, myös hyvä oppi tälle ihmiselle, joka tuskin on itse missään vaiheessa tajunnut kuinka typerästi tuli sanoneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole oikeastaan koskaan ajatellut, että sanoisin kellekään mitään. Minulla on sellainen olp, että tuskin ne edes ymmärtäiasivät! Ihminen, joka katspo tarpeellisrksi loukata muita, on varmastikin itse aika hikadsa ja epävarma. Näin ajattelen ;).

      Näiden juttijen kirjoittaminen jo puhdistaa.

      Tajusin kyllä damalla, että nämä sormeni on aika traumoja aiheuttavat! Minullahan ei ole koskaan ollit "häähaaveita", koska ajatus sormuksests sormessani on ollut mahdoton...

      Ja kun mieheni kosi kihlasormuksineen, niin vastasin kyllä, mutta paketin avasin vasta seuraavana päivänä!

      Pienihän se oli ja hirjan kynnyksen sain ylittää, että sain mentyä suurennuttamaan sen kokoon 19. Tätäkään kokoa en ole aiemmin pystynyt ääneen sanomaan :) .

      No, nyt se sormus on keskarissa :). Peukaloonkin menee, mutta siinä se ei tunnu kotoisalta.

      Poista
  3. Ihania kirjoitusvirhuja saan puhelimella aikaan :)

    VastaaPoista
  4. Jessus mitä idiootteja sitä onkaan. Tosin taidat olla oikeassa siinä, että ei ne idiootit tajua mitä ovat tehneet, vaikka siitä sanoisi. Tai sitten kokevat, että "asiasta sanoivat".. Silti.. törkeetä, ja nimenomaan lapselle sanoa tuollaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että jos yleisimmin jos tällaisista loukkauksista keskusteltaisiin, niin se sanoja verhoaisi sen "sehän oli vitsi" sanojen taakse. No, mitäpä siinä sitten enää on keskusteltavaa.

      Mutta on tässä elämän aikana tullut kyllä hyvin selväksi, että on vaan niitä aikuisia, jotka ovat täysiä idiootteja. Tai tyhmiä. Tai mitä lie. Pönkittävätkö ne omaa itsetuntoaan kyykyttämällä toista jostain asiasta, minkä tietävät heikoksi kohdaksi? Ja tuntuu, että lasta pidetään sen verran tyhmänä, ettei se tajua mitä sille sanotaan.

      Minulle tämä on aiheuttanut sen, että inhoan esim. "huumori"-pläjäyksiä, joissa tehdään "huumoria" vaikkapa s-viasta, änkytyksestä, klenkkaamisesta tms. Minusta se on niin ala-arvoista, että melkein oksennan. Tällainen huumori satuttaa aina jotakin ihmistä henkilökohtaisesti. Ja tänä päivänä tuntuu, ettei hyvää huumoria osaa tehdä kukaan!

      Poista