Tänään törmäsin siihen yhteen paikalliseen naiseen (josta nyt en sano rumasti, ettei kukaan vedä herneenpalkoja nenuun), josta kerroin joskus aikoja, aikoja sitten.
Kun Se on niin... Tulin kassajonoon hänen taakseen. Hän vilkaisi. Kääntyi sitten hetken päästä uudestaan ja oikeasti tuijotti päästä varpaisiin. Silleen hölmön näköisenä suu auki. Täysin häikäilemättömästi. Sitten minua tuijottaen töni poikaansa, joka myös sitten pällisteli.
Minulla oli päälläni tämä nro 40 villakangastakki. Ja kyllä minä nautin tästä tilanteesta - omalla sairaalla tavallani!
Tuttu kassahuomasi tilanteen ja suullaan ääneti sanoi "voi hel....tti, kun on yksinkertainen". Ja suureen ääneen siihen perään "kylläpä sitä nyt ollaan niin tyylikkäänä".
Päivä pelastettu!
Jessus mikä idioottinainen. Siis miten noloa käytöstä, tuijottaa ja töniä poikakin vielä katsomaan.
VastaaPoistaTietenkin tuossa tilanteessa hymyilet vain vienosti.. sotkeutukoon eukko omiin hämmentyneisiin ajatuksiinsa!
Täytyy tunnustaa, että turhamainen minäni nautti tilanteesta suunnattomasti.
VastaaPoistaJa huomasin pitkästä aikaa tunteen, että en halunnut olla huomaamaton😁.
Tuo oli noita ihania hetkiä, jotka pitäisi jotenkin saada ikuistettua, mutta kyllä ne ikuistuvatkin sinne muistiin ainakin. Henkinen turpaananto tuottaa suuremman mielihyvän kuin mikään fyysinen nyrkinisku voisi ikinä tuottaa. Hyvä sinä!
VastaaPoista