Meidän joulunviettoomme kuuluu perinteenä se, että aamupävä pantataan ja iltapävästä/alkuillasta syödään itsemme ähkyksi. On perinteisesti lupa syödä paljon.
Jos toteuttaisimme säännöllistä ateriarytmiä joulunakin, niin ylilyöntejä tuskin tapahtuisi. Ja siltikään ei tarvitse luopua niistä jouluherkuistakaan. Ja kun söisi ruoka-aikoina vielä niitä kasviksia ja salaatteja paljon, niin herkuille ei olisi niin paljon tilaa.
Minun kohdallani joulu ei ole ollut koskaan ongelma. Minä en ole ikinä lihonut joulunaikaan. Koska suurin osa perinteisistä jouluherkuista on minulta allergioiden takia kiellettyjä. Eikä niitä tee edes mieli. Minun jouluuni on kuulunut oikeastaan vain laatikot ja joulutortut. Ja tietysti pakolliset suklaat. Nyt kun vielä tuo keliakiaepäily on päällä, niin rajoitaa entisestään.
Omalta kohdaltani joulu ei varmastikaan aiheuta tänä vuonna mitään muutoksia ruokailuuni.
Ravintoterapeuttini näytti minulle kuitenkin, miten jouluruokailukin voidaan tehdä järkevästi ateriarytmin mukaan. Tämä ehdotelma sisältää 1400 kcl.
Tuo lautasmalli on piirretty muistuttamaan siitä, että joulunakaan ei tarvitse unohtaa sitä.
Siitä keskustelimme myös, että perinneruokamme ovat "ravinneköyhiä". Eli tätä esimerkkiä tehdessä on ollut vaikeuksia saada kasaan vitamiinien ja kivennäisaineiden vuorokausitarve. Kalkki- ja proteiinitarve on helpompi täyttää.
Onko ravintoterapeutin tapaamisesta mielestäsi hyötyä? Eli siis onko liikakiloja siksi, että ei ole riittävästi (oikeaa) tietoa vai siksi, että niitä vaan kertyy kun syö liikaa (ja väärin)?
VastaaPoistaON. ON. ON. JA ON! Ainakin minun tapaamastani.
PoistaLiikakiloja minulla on ainakin siksi, että ei ole ollut riittävästi oikeaa tietoa ja ainakaan en ole halunnut sitä uskoa. Ja kiloni ovat kertyneet juurikin koska olen syönyt niin väärin ja liikaa. Kiloni ovat kertyneet koska olen yrittänyt olla syömättä!
Ja olen yrittänyt tosikuureja jos minkäkinlaisia (painonvartijoita, kaalisoppaa, muuten vaan syömättä...) ja olenhan niilläkin laihtunut isoja määriä nopeasti. Mutta en ole oppinut ruokailustani mitään niiden aikana. Kaikki ovat pohjautuneet rankkoihin kieltoihin jne. Tuhoon tuomittuja alusta alkaen. Ja kun ensimmäinen "sortuminen" on tapahtunut, niin mielessäni on tapahtunut se suurin muutos -> tämä kuuri oli tässä, ei tästä mitään tule jne. Ja sen jälkeen on sitten syöty kahtakauheammin väärin ja lihottu takaisin ne laihdutetut kilot. Ja vielä vähän päälle!
Tämän kaiken tajuan vasta nyt!!!
Suurin muutos on tapahtunut pääni sisällä. Minä en laihduta! Minä en ole kuurilla! Minulla ei ole kielletty mitään! Minun pitää syödä 4-5 kertaa päivässä! Minun tärkein tehtäväni on syödä säännöllisesti!
En minäkään aluksi uskonut. Mutta koska olin niin selkä seinää vasten silloin toukokuussa, niin ajattelin, että ei ravintoterapeuttiini uskominen ota jos ei annakaan. Mielessäni ajattelin "älä puhu paskaa....". Enkä minä uskonut ensimmäisen kolmen kuukauden aikana tosissani tähän. Ehkä n. syyskuussa aloin uskomaan. Ja uskoni vain vahvistuu!
Minun ravintoterapeuttini on minun elämäni pelastaja <3