Diagnoosista toiseen

Tässä nyt on menossa monenlaista projektia. Viime viikolla otettiin ihobiopsia, josta sitten selviää, että onko minulla ihokeliakia. Sen verran outo tämä(kin) nyt taas on, että en tiedä mitä ajatella. Eli siellä gastroskopiassa löytyi vahva keliakiaepäily, mutta verikokeissa ei näy mitään keliakiaan viittaavaa. Eli kai tämä on vielä aivan auki.

Lihavuusklinikkalähete ei ymmärtääkseni ole edennyt mihinkään suuntaan. Ja sitä lääkäriähän, jonka lähete pitäisi kirjoittaa, en luonnollisestikaan ole saanut kiinni.

RT:n kanssa pitää muistaa keskustella tästä asiasta ja pyytää häntä selvittämään lähetteen tila. Kun oma kantani on edelleen se, että haluaisin kuitenkin sinne todellisten asiantuntijoiden puheille ja haluaisin oikeasti heidän mielipiteensä asiaan. Ja kun sekin nyt kuitenkin on tiedossa, että keliakikoitakin on leikattu. Ja haluaisin oikeasti näiden spesialistien mielipiteiden jälkeen muodostaa lopullisesti oman mielipiteeni ja tehdä päätökseni. (Olkoonkin, että yhä vahvemmin alkaa tuntumaan siltä, että minä pärjään ilman leikkausta. Minun ei tarvitse kuin noudattaa tätä ateriarytmiä.)

(Ravintoterapeutin tapaaminen lähestyy. Ja se onkin jo 23.1. eikä 25.1. niin kuin aikaisemmin tuolla kirjoitin - mistä lie moisen päivämäärän olin napannut.Niin paljon on lääkärikäyntejä, että menen päivissä aivan sekaisin. Täysi työ pitää kaikki hanskassa ja olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.)


Mutta sinänsähän tämä ei nyt suuremmin vaivaa. No, tuo keliakia-epäily nyt kalvaa takaraivossa ja välillä tulee ajatuksia, että onko tämä minun koko pudonnut kilomääräni mennyt helpommin sen takia? Onko joku imeytymishäiriö-juttu helpottanut tietäni? Eikö tämä olekaan tekemäni muutoksen ja työn ansiota?

ja vasta-argumentteina totean itselleni, että ei tämä imeytymishäiriö ole sitten kuitenkaan estänyt lihomasta ja kerryttämästä kiloja! Ja niin usein minulta on kuitenkin viimeisen 10 vuoden aikana otettu esim. iso verenkuva, että kaipa siellä olisi jotain näkynyt. Ainoa mikä siellä on näkynyt joka kerralla on natriumin vähyys. Ja minulle on esim. sairaalassa ollessani tuotu suolapurkki yöpöydälle, josta minun on pitänyt lisätä jokaisella ruoalla suolaa omaan annokseeni. Ja kotioloissa minulle tulee välillä armoton suolanhimo (voin syödä suolaa kämmeneltä sellaisenaan pieniä määriä...), mutta tähän olen saanut neuvon lääkäriltä, että silloin pitää vaan sitten syödä suolaa!

Olen nyt ollut viljattomalla (kotimaiset). Ja tämä ei ole tuottanut suurempia muutoksia eikä hankaluuksia arkeeni. Ruokarajoitteet ovat olleet "normaali" osa minun elämääni aina. Nyt siihen tuli vaan vähän lisää.