Olen jo varmastikin unohtanut osan viime kertaisista keskusteluistamme. Mutta tämä yksi minulla nyt on ollut mielessäni, josta pitää kirjoittaa.
Omat havaintoni ovat jänniä niiden sellaisten päivien suhteen kun en ole noudattanut säännöllistä ateriarytmiäni tunnollisesti. Lähinnähän nämä ovat olleet silloin kun olen ollut reissun päällä.
Syömättömyyshän ei edelleenkään ole minulle ongelma. Kahvin ja tupakan voimalla pötkin pitkälle alkuiltaan liiankin helposti. Vieläkin, vaikka olen säännöllistä syömistä harjoitellut jo kuukausia. Tosin nykyisin on se muutos tapahtunut, että minä tunnen huonoa omaatuntoa syömisrytmini laiminlyömisestä.
Mutta olen havainnut, että tälläisen syömättömyyspäivän jälkeen se seuraava päivä on tosi vaikea! Syömättömyys kostautuu viiveellä. Sitten vasta tulee se jatkuva nälkä ja tuntuu, että mikään ei riitä.
Olen suoriutunut näistä tällaisista päivistä nyt siten, että jokaiselle aterialleni/välipalalleni olen lisännyt suosiolla kasvisten ja vihannesten määrää. Olen tietoisesti ajatellut lautaseni sisältöä ja valinnut niitä järkeviä syömisiä. Olen voinut lisätä jopa ylimääräisen ruokailukerran. Ja tärkeimpänä tietysti se, että olen palannut ateriarytmini noudattamiseen!
Tämä ateriarytmi on vaan niin ihmeellinen juttu. Kun vaan noudatan sitä, niin tilanne normalisoituukin nopeasti. Ei ole kuin se yksi hankala päivä.
Ravintoterapeutin kanssa keskusteltiin tästä havainnostani ja hän sanoi, että tämä ilmiö saattaa johtua siitä, kun epäsäännöllisyydellä ja esim. 3 kismetin valinnalla elimistöni säätelyjärjestelmä horjuu heti ja sokeritasapaino lähtee myös heittelehtimään. Siksi nämä seuraukset tulevat viiveellä. Mutta, että tilanne pitää korjata juuri niin kuin minä nyt itsekin olin asian ratkaissut. Ateriarytmiin palautuminen tasapainottaa tilanteen nopeiten.
Sain kiitosta siitä, että analysoin syömistapojani ja tunnistan itsessäni erinäisiä asioita. Mutta, että olen myös itsenäisesti osannut ratkaista asioita ja tehnyt oikeita valintoja.
Näillä jatketaan edelleen ja seuraavan kerran tapaamme 25.1.2014
Tunnistan tuosta itseni. Ruokailuja jää välistä hyvin helposti. Ja todellakin, sen jälkeen ilmaantuu aivan mahdoton ruokahalu.
VastaaPoistaMinulle käy herkästi, etenkin painoa pudottaessani niin, että ajattelen, ettei kannata syödä, kun ei kerran ole nälkä. Huomaan, että se johtuu toiveesta, että sittenkin voisi nipistää vähän ylimääräistä jollain vippaskonstilla, ja laihtua nopeammin. Järjellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Luulen voivani syödä seuraavat ateriat sitten normaalisti, kropan lainkaan huomaamatta, että jotain jäi välistä. Ja joka kerran se kostautuu.
En tiedä millä konstilla tämän asian oppisin. Tänään alan taas harjoitella.
Minä oikeasti jouduin työskentelemään tämän kanssa paljon. Ensimmäiset 3-4 kuukautta katsoin kellosta, milloin minun pitää syödä! Ne aamupäivät ja iltapäivät oli todellakin pakkosyömistä ;).
VastaaPoistaMutta opettelu on kannattanut!
Moi, kiva blogi! Tsemppiä kovasti eteenpäin/alaspäin menosta (kgs!) ja onnea jo saavutetuista tuloksista. Olen lukenut Raxun remppa-blogia (googlaa) kirjoitti johonkin terveyslehteen. Mielestäni sisälsi oikein hyviä käytännön vinkkejä arkeen-esim easy dietin pizza tuunattuna, letut perheelle ja itselleen banaani-kananmuna-psyllium 'lettuja' ym. Pieniä valintoja.
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaPitää mennä tutustumaan Raxun blogiin. Ajan kanssa.