Tajusin tuossa viimeksi kuntosalilla kuntopyöräillessäni, että minun leposykkeeni ovat tipahtaneet aika oleellisesti.
Viime keväänä leposykkeeni ovat olleet sellaista 85 -95 lyöntiä minuutissa ja nyt kun olen mennyt siihen kuntopyörälle ja siinä on sykkeen mittaus, joka on näyttänyt 70 -80. Ja noihin lukemiin ei ole odotettu yhtään sykkeen rauhoittumista. Siis olen kävellyt ja lukemat olen katsonut heti. Reilu puoli vuotta sitten minun sykkeeni on ollut yli 100 muutaman askeleen jälkeen.
Ja kyllähän tämä tuntuu olossa. Ja varmasti sydämeni tykkää tilanteesta myös.
Perusoloni on muuttunut paljon pirteämmäksi. Siis paljon pirteämmäksi.
Kyllähän se varmasti sydämen kuormaa helpottaa kun on vähemmän kiloja, varmasti verenpainekin laskee. Mäkin olen päässyt ihan kohtuulliseen alkuun, karkit ja pullat on pysyneet nyt poissa eikä tee oikeestaan edes mieli :)
VastaaPoistaHyvä Susu!
PoistaJa sitten kun tekee mieli karkkia tai pullaa, niin syö - ja ajattele välipalaksi ;). Kunhan olet huolehtinut ensin muut ateriat kuntoon! Eli älä syö nälkääsi.
Kyllähän se kilojen katoaminen näkyy leposykkeessä: itsellä oli vuosikausia sellainen 63-65 - nyt kun tuli näitä kiloja viime vuosien aikana on leposykekin noussut noin 80 .. :-(
VastaaPoistaNäinhän se menee. Ja kuinka rasitukselle sydän joutuukaan.
PoistaNyt kun olen kuulostellut itseäni, niin tämä sykkeen aleneminen on tuonut valtavan muutoksen elämääni.
Moi Perhonen! Törmäsin blogiisi sattumalta. En edes muista missä, koska jymähdin lukemaan näitä tekstejä niin pitkäksi aikaa.
VastaaPoistaEn ole ikinä ollut ylipainoinen, en edes tunne kuin muutaman jotka todella tarvitsevat apua painonsa kanssa. Mutta jos itselläni on silloin tällöin näin hankalaa.. en osaa edes kuvitella mitä käyt läpi.
Mun näkökulmasta oot tullu ihan älyttömän pitkälle. Ihailen sunlaisia ihmisiä. Oot mun sankari ja toivon todella, että saavutat mitä ikinä haluat.. :)
Kiitos <3
PoistaEn voi lakata toistamasta sitä, että kuinka ihmeellinen matka tämä on ollut. Jo tähänkin asti.
En voi lakata ihmettelemästä, että oikeastiko tämä on näin helppoa.
Minä alan uskomaan itsekin itseeni pikkuhiljaa. Luulen oivaltaneeni jotain oleellista. Ja tämä on käsittämätöntä.
Minä alan myös nyt vasta tajuamaan kuinka kamalan rapakunnossa minä olen kaikin puolin ollut muutaman viimeisen vuoden. Ja varsinkin viime kevään!
Luin blogiasi läpi ja nyökyttelin täällä ruudun edessä. Niin paljon on tuttuja asioita kirjoittamissasi teksteissä. Ihanaa lukea sinun onnistumisestasi ja ajatuksistasi. Itse ajattelen, että nimenomaan henkinen kyky käsitellä omaa lihavuutta ja tilannetta ratkaisee sen, onnistuuko elintapojen muutoksessa vai ei. Siksi tuntuu erityisen hyvältä lukea syvällisiä kirjoituksiasi, ne auttavat minua käsittelemään omaa tilannettani. Kiitos siis ja tsemppiä jatkoon!
VastaaPoistaKiitos Hilda <3
PoistaNyt vasta tajuan, että tämä koko juttu on loppujen lopuksi täysin oman pääkoppani sisällä tapahtuvaa. Tämä matka on ollut kaikin puolin matka itseeni. Ja minä alan varmastikin löytämään minäni pikkuhiljaa :)