Sata kiloa on nyt aivan haarukassa. Ja ulottuvissani! Se lähestyy vääjäämättä.
Jännittää. Positiivista jännitystä.
Mieleen on tullut ajatuksia siitä ajasta kun painokäyrä oli nousujohteinen ja sadan kilon haamuraja oli silloin tulossa vastaan. Miten jännää tämä oma suhtautumiseni verrattuna nyt ja silloin. Varmaan 15 vuotta sitten.
Kun nousukauden aikana sata kiloa lähestyi, niin turhautumisen ja pettymyksen määrä omaan itseeni kasvoi. Ei halunnut myöntää sen olevan totta. Ja kiersi vaa'at ja peilit. Antoi mennä vaan. Millään ei ollut mitään väliä!
Nyt odotan innolla. Ja tuntuu kuin saisin voimaa tulevista kaksinumeroisista luvuista.
Hienoa - pidä positiivinen asenne! Kaksinumeroinen luku antaa varmasti lisää tsemppiä. Ja onhan sulla jo paljon pudotettuja kiloja takana, se saattaa liian usein unohtua,miten paljon on jo tehnyt työtä!
VastaaPoistaOnhan se hienoa päästä kaksinumeroisiin. Siitä on niin kovin kauan kuin sellainen tilanne on viimeksi ollut.
PoistaJa nyt hassuinta on se, että en koe tehneeni "hirveästi työtä". Minä olen vain syönyt. Säännöllisesti ja välillä järkevästikin ;)
Vau! Löysin blogisi ihan hiljattain ja olen sen nyt lukenut läpi. Onnittelut tosi hienosta saavutuksesta jo tähänkin saakka, en epäile yhtään etteikö sama linja jatkuisi :) Itse painiskelen nyt lähinnä siinä vaiheessa missä sinä olit lähtötilanteessasi mutta blogisi antaa uskoa itsellekin että se on mahdollista :)
VastaaPoistaVoi kun voisin lähettää sinulle lisäuskoa!
PoistaNiin mielelläni neuvoisin. Jos voisin niin ottaisin raveleista kiinni ja ravistelisin ja sanoisin, että usko tää juttu :).
Mutta meidän on jokaisen käveltävä polkumme itse. Minä olen löytänyt tällaisen polun ja sydämestäni toivon, että Sinunkin polkusi löytyy.
(Neuvon silti vähän; ota se ateriapäiväkirja käyttöön ja keskity vain niihin hymynaamoihin). Tämä on mahdollista!!!!