Muutosta 3

Minä kävin tänään vaatekaupassa. Siis minä tosiaankin kävin tänään vaatekaupassa. Housuostoksilla!

Ja olipahan reissu.

Pakko oli mennä hakemaan itselleen motivaatiohousut, koska kaikki mitä nyt käytän ovat sen verran löysiä, ettei nappia ja vetoketjua tarvitse avata kun riisuu housut.

Halusin saada nyt sen kokoiset housut, että ovat vähän vielä tiukat, mutta kuitenkin pidettävissä päällä julkisestikin.

Nämä nyt käytössä olevat ovat n. kokoa 52 ja ajattelin, että se n. nro 50 on lähtökohtana. Oikeasti piti ajatella etukäteen asiaa, että osaa sitten vaaterekistä hakea edes lähellekään mahdollisesti sopivia.

Kokeilin ensiksi kaksia farkkuja (koko 50), joista toiset eivät menneet kiinni ja toiset menivät. Viime keväänä olisin ottanut suoraan kainalooni ne kiinnimenevät housut ja painellut kassalle maksamaan. Mutta nyt oli sellainen olo, että ne olivat vähän lahkeista pitkät ja päätin vielä sovitella muitakin.

Siis minä päätin sovitella muitakin housuja. Eihän sitä ole tapahtunut miesmuistiin!

Sitten otin seuraavat nro 50:n housut. Ja sovituskopissa minä meinasin hukkua niihin! Tutkailin kokolappua ja ne olivat D-mitoituksen housut. Siis tosi isojen mitoituksella. Minä siinä sitten mietin, että viime keväänä ne eivät olisi menneet lähellekään päälle, mutta nyt hukun niihin. Tajusin siellä kopissa, että minun on haettava sellaiset D-mitoituksen housut joiden koko alkaa 4:lla (siis nelosella).

Lähdin etsimään kokoa D48. Sitä ei ollut rekissä. Oli vain D46. Pyörittelin niitä käsissäni ja mietin uskallanko kokeilla. Menin ja koitin - nekin olivat vielä liian isot!

Jälleen vaihtamaan kokoa pienempään. Aivan äimänkäkenä puin D44:set jalkaan. Ja ne menivät. Apua! Eihän tämä voi olla totta. Katselin ja kuulostelin niitä housuja ja tulin tulokseen, että ne eivät ole hyvät motivaatiohousut - päivän käytön ja venymisen jälkeen ne ovat liian löysät. Ja ei menisi kauan kun voisi riisua nappia ja vetskaria avaamatta.

Riisuuin D44:set ja puin omat housuni jalkaan. Ja menin sinne housurekille ihmettelemään. En voinut uskoa, että vertailen siinä kaupan käytävällä D44 ja D42 kokoja. Mittailen kuinka paljon pienemmät ne 42:set on. Ja sitten minä otan ne pienemmät kainalooni. En uskalla mennä suoraan sovituskoppiin vaan olen muka katselevinani puseroita ja paitoja.

Lopulta sitten menen sovittamaan niitä D42:sia ja olen aivan varma, että en tule saamaan siellä kopissa nappia ja vetoketjua kiinni. Joutuisin sitten miettimään, menisikö ne kiinni sängyssä selällään ja uskaltaisinko ostaa niin pienet motivaatiohousuiksi.

Nappi meni kiinni ja vetoketjukin meni kiinni. Tosin joutui kiemurtelemaan ja vetämään mahaa sisään ja selkää kaarelle. Mutta ne meni kiinni. Seisaaltaan. Ja kun pelistä katselin niin totesin, että niitä voi ihan jo heti julkisestikin pitää päällään! Vyötäröläskimakkara on siedettävän näköinen.

Aivan käsittämätöntä. Minä oikeasti sovitin kuudet housut, joista yhdet eivät menneet kiinni. Ja sitten minä lähden kaupasta pois D42 kokoisten housujen kanssa. Siis ne oli vaan pakko ottaa sen takia, että tuo 42 näyttää niin ihanalta. Olkoonkin, että on "valtavan" mitoituksella.

Minulla ei nyt ollut kuvaukseen venytysapua. Ei nämä uudet aivan noin paljon pienemmät ole, venytettyinä ne on n. 2cm kapeammat kuin nuo taimmaiset. Mutta minun uudet housuni alkavat olla jo sen näköiset, että kehtaisikohan pihalla kuivattaa narulla?