Peilikuvassani minä näen edestä päin katsottuna muutosta itsessäni pienempään, mutta sivuprofiilissa en näe mitään muutosta, vaikka sitäkin on pakko olla, koska niin paljon pienemmät vaatteet minulle menevät päälle.
Muutoinkin tuo pelistä itsensä katsominen on vielä karmeata. Tämä on hassu juttu, kun olossani tunnen itseni paljon, paljon pienemmäksi kuin mitä peilikuva kertoo. Ja se on raivostuttavaa! Se peili on niin rehellinen - voisi olla vähän armeliaampi!
Eli edelleen vältän peilit ja nautin vaan siitä tuntemuksesta, että olen pienempi.
Olen nyt yli kymmenen vuoden tauon jälkeen kutonut. Tein tuossa reilu parissa tunnissa itselleni lapasen ja toisen aloitan huomenna.
Aikaisemmin olen kutonut paljonkin, mutta sitten se jäi, koska käteni puutuivat niin, etten pystynyt edes yhtä (lapasen) puikollista kutomaan ilman käsien ravistelua. Ja se työn edistyminen kävi niin hitaaksi, että lopetin koko harrastuksen. Nyt käteni eivät puutuneet lainkaan.
Ja tästä tulikin mieleeni, että eilen kun ajelin autolla yhteensä yli 800km (koiranäyttely päiväreissuna...), niin käteni eivät myöskään puutuneet. Aiemminhan olen joutunut ohjaamaan vain toisella kädellä pitkän matkan ajossa ja ravistella/lepuuttaa sitä toista kättä.
Voi olla, ettei tällä käsien puutumisella ole mitään tekemistä sairaalloisen ylipainon kanssa. Mutta toisaalta muuta muutosta elämässäni ei ole tapahtunut kuin tämä keventyminen.
Ostin myös viime viikolla itselleni korkokengät. Avokkaat. Sellaisiakaan en ole voinut ajatellakaan yli 10 vuoteen. Täytyy opetella uudestaan kävelemään korkkareiden kanssa!
Usko pois, tuo käsien puutumisasia johtuu juuri ylipainosta. Kroppa kerää niin paljon ylimääräistä nestettä itseensä, että turvotus aiheuttaa rannekanavien ahtautumista ja se puuduttaa kädet. Mulla oli raskausaikoina aivan hirveä olla, kun turvotusta kertyi tolkuttomasti. Pelkkää ylimääräistä nestettä oli kropassa lähes ämpärillinen. Siinä sitten valvoin öisin ja yritin saada käsiäni toimimaan pitämällä niitä kylmässä vedessä. Sormet olivat levon jälkeen kuin nakkimakkarat ja käsiä pisteli ja puudutti aivan tolkuttomasti. Hyvä, että edes herätyskellon nappia pystyin aamulla painamaan tunnottomilla, turvonneilla käsilläni.
VastaaPoistaAutoa ajaessa tilannetta pahentaa vielä hartiaseudun jännitys, joka blokkaa lopunkin luonnollisen nestekierron. Ja tärisevien koneiden käyttö (ihan hiustenkuivainkin riittää) saa kädet käyttökelvottomiksi.
Nauti olostasi, olet sen ansainnut! Sulla on niin paljon plussia jo listassa, että yksi jääräpäinen peili sinne tai tänne on pikkuasia. Vielä kuitenkin patistan, että ota(ta) itsestäsi edes kuva tai kaksi, vaikka et enää lähtöpainossasi olekaan. Et nimittäin tule huomaamaan onnistumisesi suuruutta vaan vähättelet sen vaikutusta ulkonäköösi, ellei sulla ole yhtään vanhaa kuvaa, johon itseäsi verrata, kun urakkasi etenee.
Tsemppiä sinulle! Ihanaa, että onnistut! <3
Niin, en minä oikein muuta selitystä näille käsien puutumisellekaan löydä ;)
PoistaTuo föönikin oli niin tuttu. Minähän en föönaa omia hiuksiani koskaan, että siihen en fööniä tarvitse. Mutta koirien föönaamiseen tarvitsen :)
Ja sehän oli aivan kamalaa käsiföönillä ja siitä ei yksinkertaisesti tullut mitään. Tähän sain helpotusta sillä, että hankin sellaisen koirien turboföönin, jossa on sellainen letku. Sen kanssa onnistui tosi hyvin, koska se letkusuutin ei painanut niin paljon käsissä ja se vähän auttoi tähän puutumiseen.
Ihan ehdottomasti ota kuvia itsestäsi! Sit niitä voi vierekkäin vertailla, ja oma puusilmäkin alkaa nähdä muutosta :)
VastaaPoistaJa onnittelut harrastuksen löytymisestä uudelleen, mä myös olen saikkuni käyttänyt sukankutimien äärellä :)
Nuo valokuvat ovat edelleen kyllä niin vastenmielinen ajatus...
VastaaPoistaMutta täytyy sanoa kavereille (jotka tietävät tästä), että ottavat minusta "salaa" kuvia. En kyllä halua niitä vielä itselleni nähtäväksi, mutta jos pitäisivät jonkun aikaa itsellään jemmassa ja sitten joskus laittaisivat ne minulle ;)