Tässä on ollut nyt sellaisia härdellipäiviä muutama, että en ole pystynyt pitämään niin tiukasti kiinni ruokailuajoistani.
Ja siinäpä käy heti niin, että se vanha tuttu näläntunne (oksettaa, pyörryttää, hikoiluttaa) tulee takaisin. Ja sen seurauksena käy vaan niin kovin helposti se, että ottaa pahimpaan nälkäänsä aivan mitä sattuu. Yhtenä päivänä ostin 3 Kismetiä (kun halvalla sai) ja ei muka ollut muutakaan järkevämpää, mitä pystyy autolla ajaessa syömään.
Söinpä sitten ne kaikki kolme kerralla.
Mutta - niistäpä tulikin aivan kamalan huono olo. Fyysisesti. Ja manasin vaan itsekseni, että olisi kannattanut pysähtyä ja syödä vaikka joku salaatti. Edelleenkään minulle ei tullut henkisesti niistä paha olo. Edelleenkään en ole sortunut, enkä repsahtanut. Se oli sen päivän illallinen ja piste.
Havaitsinpa sitten senkin, että kun on huonosti hoidettu ateriarytmi yhden päivän osalta, niin se kostautuu vielä seuraavaan päiväänkin. Eli seuraavana päivänä tuntui, että joka aterialla olisi voinut syödä hevosen. Ratkaisin homman siten, että vihanneksia ja kasviksia laitoin sitten taas reilummasti.
Ja nyt on palattu jälleen normaaliin.
tiiän muuten tuon tunteen kun käyt nälkäisenä hakemassa vaan jotain. Tsemppiä hurjasti sinulle, seuraavana päivänä menikin jo paremmin :) oot kuitenkin onnistunu jo hienosti pudottamaan painoa maltilla :)
VastaaPoista-hanna-
http://laihdutusmatka2014.blogspot.fi/
Juu, nälkäisenä ei pitäisi mennä ollenkaan kauppaan "äkkiä ostamaan jotain".
PoistaMutta parasta tässä on se, etten tunne syyllisyyttä :).
hei, luin koko blogisi yhteen soittoon. mahtavaa. hienosti olet päässyt eteenpäin. itse täällä odottelen leikkausta joka on viikon päästä. moni kirjoittamasi asia tuntuu niin tutulta, vaikka mulla painoa ollut enimmillään 117 (tämän homman alettua 110).
VastaaPoistahyvää jatkoa ja ihania onnitumisen kokemuksia.
Onnea leikkaukseen ja uuteen elämään :)
PoistaHeippa! Sulle on haaste blogissani. :)
VastaaPoistaKiitos haasteesta. Kävin jo tsekkaamassa sen ja osallistun kunhan tulee sopiva sauma.
PoistaMulla oli aikoinaan ongelma juuri tuon tien päällä syöminen, kun oli kiire. Kaupparatsuaikoina söin karkkia ja herkkuja reissulla, mutta nyt onneksi hallitsen suht hyvin homman. Tärkeää on tosiaan pitää kiinni ateriarytmistä ja yrittää olla joutumatta tilanteisiin, joissa on syötävä jotain nopeasti. Huoltsikoilla ei ole yleensä oikein mitään nopeaa ja terveellistä
VastaaPoista
PoistaTänään minulla oli taas tien päällä -päivä. Ainahan se on omista valinnoista kiinni. Ja onhan se juustosämpylä parempi vaihtoehto kuin suklaa ;). Peruspullakin on parempi vaihtoehto. Tai vaan yksi suklaapatukka. Tänään tein parempia valintoja. Vaikka suklaa kävi mielessäni, mutta ei ollut suosikkejani tarjouksessa. Sain kierrettyä!