Mietin pitkään, että jotain tärkeätä me vielä puhuimme edellisellä käynnillä. Ja mistä halusin myös kirjoittaa. Tänään muistin mikä se juttu oli.
Keskustelumme lähti liikkeelle siitä, että ennen seuraavaa kertaa minulle on sitten tehty se gastroskopia ja sitten varmaan saadaan lähetettä eteen päin sinne lihavuusklinikalle. Keskustelimme aatoksistani tämän asian suhteen. Kerroin, että olen ihan pihalla nyt, enkä ollenkaan varma haluanko minä sinne vaiko enkö.
Edelleen minä näen sen hyötyinä, että poistuneiden kilojen takaisin syöminen vaikeutuisi. Ymmärrän täysin sen, että leikkaus ei ole poppakonsti ja oikotie laihtumiseen. Ymmärrän senkin, että varsinkin minun kohdallani siihen liittyy suuria riskejä. Nimenomaan nukutukseen.
Enkä ole vakuuttunut, että haluaisin ottaa sitä riskiä.
Ja nyt toisaalta kun alan itse uskomaan tähän säännöllisen ruokailun systeemiin. Eikä tämä ole edes ollut vaikeata. Mikään ei ole minulta kiellettyä. Niin suunnattomasti kyllä mietityttää, että haluanko oikeasti itselleni lisää mahdollisesti kieltoja ja rajoituksia ruokailuni suhteen? Kun allergianikin rajoittavat melkoisen paljon. Toki tämän kautta en toisaalta usko, että lisärajoitukset olisivat minulle kovinkaan vaikeita.
Samoin mietityttää se, että jos kaikki ei menekään putkeen. Minun elämässäni asioiden on ollut tapana mennä vaikeimman kautta ja niin skeptinen olen, että helposti voin kuvitella tämänkin menevän. En tiedä, olenko valmis ottamaan esim. hypoglykemia-riskin kaikkien muiden diagnoosieni joukkoon? Tai mahdolliset muut ongelmat.
Toisaalta en epäile itseäni, ettenkö oppisi elämään pikkumahan kanssa. Ja tämä pohjatyö on ainakin hyvin onnistunut. Oletan.
Ja vaikka nyt luotan itseeni, että hallitsen tämän homman, niin takaraivossani on kuitenkin suurena peikkona se, että jossain vaiheessa homma lipeää käsisitäni ja syön takaisin kaikki kilot - ja vieläpä 10kg:n bonuksen kanssa. Niin kuin historiassani on aina käynyt!
Sanoinkin RT:lleni, että jos hän vannoo kautta kiven ja kannon, että minä saan loppuelämäni käydä hänen luonaan silloin tällöin vahvistamassa uskoani, niin silloin on hyvinkin suuri mahdollisuus sille, että minä skippaan leikkauksen.
Hän ei pitänyt tätä hulluna ajatuksena.
Mutta minulla on vieläkin aikaa puntaroida tämän leikkauksen etuja ja haittoja.Ja kunhan pääsen sinne lihavuusklinikalle keskustelemaan, niin eiköhän se päätös tästä selkiydy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti