Eihän se riitä, että tämä sairaalloinen ylipanoni olisi elämässäni/elämässämme ainoa ongelma. Ei elämän sinänsä ruusuilla tanssimista pidä ollakaan - mutta pitääkö sen olla ohdakkeillakaan tanssimista?
Fyysisten voimavarojeni lisäksi myös henkiset voimavarani ovat kulutettu lähes loppuun. Välillä voisi päästä ehkä helpommalla? Mutta eihän se niin mene.
Tällä hetkellä tuntuu, että tämä minun säännöllinen ateriarytmi on minua monella tapaa kasassa pitävä elementti elämässäni ja arjessani. Tämä säännöllinen ruokailu on se, joka pitää minut kiinni arjessa ja minä tiedän pienellä aikavälillä mitä minun pitää tehdä ja mitä tulee tapahtumaan. Ainakin tämä yksi asia on minun hallinnassani!
Muutoin tämän jatkosarjan viimeisen osan haluaisin sivuuttaa.
Vastoinkäymiset ja murheet eivät tällä hetkellä aiheuta minulle syömisten muuttumista - päin vastoin haluan pitää viimeiseen asti kynsin hampain kiinni syömisajoistani. Tämä on se minun juttuni ja syvällä sisimmässäni tiedän, että tätä kautta minä osaltani saan takaisin vahvan minäni ja sen minussa olevan kapasiteetin käyttööni täysitehoisesti.
Nyt käytettävissä olevat voimat käytän tärkeimpään. Ja kyllä minä sisältäni jostain ne voimat kaivan!
<3 *halaus*
VastaaPoistaKiitos. Kaikki halaukset tulee tarpeeseen.
PoistaWoimia ihana! <3
VastaaPoistaKiitos K Kattimus.
PoistaLuin koko blogisi. Ihan jokaisen tekstin, ajatuksella.
VastaaPoistaJa en voi muuta kuin nostaa hattua ja ehkä jollain tavalla olla kanssaylpeä siitä, millaisiin tuloksiin olet jo nyt päässyt.
Ihan mielettömästi tsemppiä jatkoon!
Sinussa on aivan varmasti sisua siihen!
-S-
Kiitti S.
PoistaMinä jotenkin häkellyn. Mutta käsittämättömän hyvältä tuntuu, että tätä oikeasti luetaan.