Tärkeä huomio 2

Minulle on tapahtunut kaikki ruokailuun liittyvät muutokset, mitä säännöllisen ateriarytmin myötä sanotaan tapahtuvan. Viittaan jälleen linkittämääni Patrik Borgin luentoon (Kuunnelkaa tää juttu...). Siinä luennossa on  aivan ne samat asiat, mitä oma ravintoterapeuttini on kertonut minulle ensimmäisellä tapaamisellamme ja tässä matkan varrellakin.

Annoskokoni on pienentynyt radikaalisti aivan huomaamatta. Tästä oli nyt parina päivänä hyvä esimerkki itselleni kun kävin ulkona syömässä seisovasta pöydästä. Minä otin ruokaa itselleni perinteiseen tapaan koko rahan edestä. Toki salaattia ja vihanneksia laitoin isolla kauhalla, mutta myös leivät ym. lisukkeet keräsin tarjottimelle.

Aloitin harkitun hitaasti syömisen salaatista. Ja sitten kun siirryin lämpimän ateriani kimppuun, niin huomasin jo alkuun, että minä en tule jaksamaan syödä lautastani tyhjäksi. Lämpimästä ruoasta valitsin ensin juurekset ja lihan. Ja loppujen lopuksi en jaksanut syödä kahdesta lihamurekepalasta kuin 1½ ja perunamuusi jäi kokonaan syömättä sekä varaamani leipäviipale. Jälkiruokarahkasta en jaksanut syödä kuin neljä kahvilusikallista. Ja jälkkärikahvia en halunnut ottaa enää lainkaan.

Tämähän on minulle aivan ennenkuulumatonta! Enhän minä koskaan ole jättänyt lautaselle keräämääni ruokaa syömättä.

Toinen aivan selkeä muutos on se, että elimistöni kertoo minulle nyt myös aamu- ja alkuiltapäivisin, että se tarvitsee ruokaa. Minulla on se pieni näläntuntemus ja minun ei enää tarvitse katsoa kellosta milloin minun on syötävä. Kolmas huomio on tämä iltanapostelujen ja mielitekojen poistuminen. Päinvastoin iltapalan syöminen on nyt viime aikoina alkanut tuntumaan turhalta, koska ei ole nälkä. Mutta sitkeästi pidän siitä iltapalastakin kiinni, koska se on osa tärkeätä ateriarytmiä. Vaikka en sitten söisi kuin sen yhden viilin tai n. 100g marjoja tai yhden hedelmän.

 Minähän en ole myöskään laskenut kaloreita/päivä koko aikana. Ja se on myös niin vapauttavaa psyyken kannalta. Minun ei tarvitse yhtenäkään päivänä ajatella, mitä minä vielä voin syödä, paljonko minulla on vielä tälle päivälle kaloreita jäljellä. Ja luulen, että koska luontaisesti tulee päivittäiskalorimäärissä vaihtelua, niin elimistöni ei "jymähdä" mihinkään kaloritasoon ja painonputoaminen pysähtyisi sen takia. Vaikka niitä suurempikalorisia päiviäkin on ollut, niin silti minun painoni on pudonnut tasaisesti n. kilon viikkovauhdilla.

Eli minussa on lähtenyt elimistön oma nälkä-/kylläisyyssäätelyjärjestelmä toimimaan. Tasaisen ruokinnan kautta annoskoko on pienentynyt ja sen ansiosta varmasti myös mahalaukkuni on lähtenyt pienentymään ja se sitten edelleen helpommin pystyy reagoimaan saamansa ruoan määrään.Tämän tapahtumaketjun toipuminen on minulla kestänyt sen n. 4½-5 kuukautta.

Ja aivan ehdottomasti parasta tässä on se, että mikään ei ole kiellettyä. Kaikkea saa syödä. Mutta normaalin järkevän ruoan syöminen säännöllisesti on aiheuttanut sen, että mitään pulla/karkki/sipsi  -mättöjä ei tee edes mieli. Ei ole koskaan se kiljuva nälkä, mihin pitää äkkiä saada jotain! Ja sitten kun tekee mieli esim. pullaa, niin voin iltapäiväkahvin kanssa sen nauttia ja se ei heilauta painonputoamista tai mielialaani mihinkään suuntaan. Ja ihmeellistä on myös se, että se yksi riittää!