Keskustelimme ruokailustani ja sen säännöllisyydestä. Kerroin tuntemuksistani.
Kerroin, että tämän jakson aikana minä olen kuitenkin syönyt esim. pullaa; luonnetestipäivänä ja Lahden näyttelypäivänä. Ja jäätelöä useammankin kerran. Eli tilanne on ollut se, että reissussa minä en kanna eväitä mukanani ja sen hetken ateriakertaan, ei sitten ole ollut muuta valittavissa tai olen vain halunnut herkutella.
Kerroin, että tämän jakson aikana minä olen kuitenkin syönyt esim. pullaa; luonnetestipäivänä ja Lahden näyttelypäivänä. Ja jäätelöä useammankin kerran. Eli tilanne on ollut se, että reissussa minä en kanna eväitä mukanani ja sen hetken ateriakertaan, ei sitten ole ollut muuta valittavissa tai olen vain halunnut herkutella.
Ja se mikä tässä on ollut ihmeellisintä, niin minä en ole y h d e l l ä k ä ä n kerralla kokenut, että olen sortunut. Minulle ei ole tullut huonoa omatuntoa! Minä olen ajatellut sen herkuttelun joko välipalaksi tai iltapalaksi ja sillä selvä. Ja tämä ajatustasolla tapahtunut muutos minussa on aivan uutta, ihmeellistä ja käsittämätöntä. Aikaisempien kuurieni aikana pullan tai jäätelön syöminen olisi aiheuttanut sen, että olisin ajatellut "sen olevan siinä". Ja repsahdus olisi aiheuttanut holtittoman herkkujen syömisen ja kuurin loppumisen.
Ravintoterapeuttini sanoi, että niin se toimii. Säännöllinen kehon ravitseminen pitää "nälkä/kylläisyys tasapainon" ja kaikki syöminen normalisoituu. Tämä ei tapahdu hetkessä, mutta se tapahtuu. Näiden kiellettyjen ruokien varaan rakennettu laihduttaminen ei vain kanna pitkän päälle. Tästähän se Patrik Borg myös puhuu sillä luennolla, jonka linkitin aiemmin. Minua kehoitettiin unohtamaan myös käsitykseni herkuista kiellettynä ja pahana.
Minä alan uskoa tähän pikkuhiljaa! Ja tämä minun tähänastinen matkani on ollut aivan ihmeellinen. Sanoinkin RT:lle, että voiko tämä olla oikeasti näin yksinkertaista? Miten minä olen voinut hakata päätäni seinään koko aikuisikäni - yli 30 vuotta? Ja nyt minä en v i e l ä k ä ä n koe edes olevani laihdutuskuurilla.
Tokihan minä mietin ääneenkin, että olisiko paino voinut tippua tämän jakson aikana vähän enemmän ilman herkutteluja. Ja olisihan se voinut. Siihen RT sanoi, että se ei ole nyt tärkeintä. Vaan tärkeintä on se, että mitä minun ajatuksissa on tapahtunut. Se, että minä syön säännöllisesti. Ja se, että minun kehoni on alkanut toimimaan ja minä olen alkanut ymmärtämään kehoani ja sen viestejä. Ja että edelleen mennään sillä noin kilon viikopudotuksen vauhdilla! Eikä pulla tai pari ole hidastanut tahtia lainkaan.
Ja niinhän se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti