Ahmintahäiriö?

Tutkailin netistä noita syömishäiriöjuttuja eri lähteistä . Olen jo aikaisemminkin niihin törmännyt ja kyllä sieltä tietysti löytyy sellaisiakin piireteitä, jotka minuun sopivat. Mutta silti en nyt kuitenkaan itseäni diagnosoisi, ainakaan kovin vaikeasti ahmintahäiriöiseksi. Ravintoterapeuttini kanssa olemme myös tästä keskustelleet heti ensimmäisellä tapaamisellamme ja siinä käsityksessä minä olen, että ei hänkään katso minulla ahmintahäiriötä olevan.

Ruokailuani on aina rajoittaneet myös allergiat ja niiden takia olen enemmän joutunut kieltäytymään ja karsimaan ruokavaliotani. Tosin allergioihin liittyen en edes koe, että joudun pinnistelemään, koska reaktiot niin voimakkaita, että ei tee mieli edes tiettyjä ruokalajeja tai -aineita. Edes pikkuisenkaan kokeilla.

Sellainen psyykestä johtuva juttu liittyy moniin ruokiin, että miellän ne kalaruoaksi, vaikka hyvin järjellä tiedän, että ne eivät ole kalaa nähneetkään! Eli esim. kesäkeitto (+ muut maitopohjaiset keitot) tai kermaperunat ovat tällaisia. Ja se pohjautuu aivan siihen, että kalakeitto on maitopohjainen ja silakkalaatikko ja kermaperunat ovat mielestäni toistensa näköisiä. Joskus lapsena ala-asteikäisenä olen joutunut näitä pakolla syömään, koska ei ollut toimitettu lääkärintodistusta kala-allergiasta ja siihen aikaan ei allergioista ymmärretty mitään. Nämä aiheuttivat minulle oksennusreaktion ja sen jälkeen kaikki samantyyppinen ruoka on sitten tökkinyt.

Aivan sama on esim. sianlihan kanssa; voisin todennäköisesti syödä luomuporsasta, mutta koska ne harvat kerrat lapsuudessa, kun olen yrittänyt syödä sianlihaa ja saanut niistä pahan olon, niin en vain kykene kokeilemaan luomupossuakaan. Mutta toisaalta en näitä kyllä mitenkään kaipaakaan.

Ahmintaani ei mielestäni liity mitään piiloteltavaa ja salailtavaa. Minä vain yksinkertaisesti olen ajautunut siihen, että syön liian nopeasti. En minä ole koskaan harrastanut mitään "ahmintasessioita". Olen kyllä syönyt "salakarkkia" silloin kun poika on ollut pienempi, mutta ymmärtääkseni kaikki äidit/isät toisinaan syövät karkkia lapsiltaan salaa. Enkä minä ole koskaan kokenut ahdistuneisuutta syödessäni tai syötyäni.

Minä jumitun kyllä helposti tiettyihin ruokiin ja raaka-aineisiin. Aina olen ollut sellainen. Edelleen näen, että allergiani ovat tähän suurin syypää. Ja myös se, että en ole koskaan ollut mikään kokkausihme, joka suuremmin nauttisi ruoanlaitosta. Koen sen välttämättömänä pahana, mikä vaan on tehtävä. ja nyt kun ei ole kotona ketään, jonka takia olisi pakko tehdä ruokaa, niin mielelläni laistan sen ja menen siitä mistä aita on matalin.

Minä en ole koskaan ajatellut, että yrittäisin oksentaa syömäni ruoan. Olen toki elämäni aikana useinkin oksentanut ruoan takia, mutta koskaan siihen ei ole liittynyt ylisyömistä. Ne kerrat ovat aina olleet kytköksissä ei sopivaan ruokaan tai siihen, että olen ottanut lääkkeen tyhjään vatsaan tai syönyt sen kanssa sopimatonta ruokaa. Esim. siklosporiini, joka tällä hetkellä on käytössä on hyvin tarkka siitä, että mitä on syönyt.

Olen kokenut aivan hyväksi sen, että etsin tietoa tähän liittyen, koska saan kuitenkin hyviä vinkkejä omien ruokailutapojeni tervehdyttämiseen ja järkeistämiseen.