minulle tarjotaan lasta pideltäväksi. Ainahan minä toki olen ottanut, mutta ei sylissäni voi istua. Minä nostan lapsen mahani päälle seisomaan jos on pienempi lapsi ja sitten jos on vähän isompi lapsi niin seisotan polvieni päällä. Mahdollisimman nopeasti koitan itse nousta siinä tilanteessa seisomaan, niin oloni on vähemmän vaivautunut ja näyttää paremmalta kun kanniskelen lasta.
Minun sylini on olematon myös sen vuoksi koska minä en pysty istumaan minkäänlaisella tuolilla jalat siveästi yhdessä. Ikinä elämässäni en ole pystynyt istumaan siten, että toinen jalka olisi toisen polven päällä. Mieluiten istuisin aina niin, ette edessäni on pöytä, joka peittää edes vähän mahaani ja jalkojani. Tai niin kuvittelen. Ja sen tuolin on tietenkin oltava siirrettävissä tarpeeksi kauaksi pöydästä.
Jos joudun istumaan siten, että edessäni ei ole mitään, niin minun on pakko saada olemattomaan syliini jotain "peittävää". Esim. sohvalla (en tosin äkkiseltään muista, milloin olisin istunut sohvalla) istuessa syliin pitää ottaa sohvatyyny. Tai jos asioin esim. pankissa tms. niin sylissä pidän takkia. Jos ei ole mitään millä peitellä, niin sitten odotan mieluiten seisaaltani vuoroani.
Löysin joku aika sitten blogisi, olen itse sairaalloisen lihava 4- kymppinen nainen ja aivan ihastunut tähän blogiisi!
VastaaPoistaOlen menossa lihavuusleikkaukseen, ja kuulun pariinkin FB: ssa olevaan ryhmään, yhdessä toimin ylläpitäjänä. Saanko linkittää tämän blogisi sinne, haluaisin niin kovin että muutkin ryhmässä löytäisivät tämän?!
Kiitos joka tapauksessa teksteistäsi, oletko vinkannut kellekkään kustantamolle blogistasi, sinusta olisi vaikka mihin <3?!
Minäkin muuten usein turvaudun takkeihin, laukkuihin ja sohvatyynyihin kun täytyy jossain ihmisten keskuudessa istua. Tulee jotenkin "suojaton" olo jos ei ole mitään minkä alle mahaa piilottaa.. :/
VastaaPoista- Fätti
Fätti: olen havainnut tämän tyynyllä vatsan piilottamisen aika yleiseksi vähemmän ja enemmän ylipainoisilla.
VastaaPoistaKun etsin sopivaa kuvaa (ja en täysin mieleistäni löytänyt) tähän postaukseen, niin törmäsin vanhoihin BB-asukkaiden kuviin. Muistatteko vielä Salarin? Hän istui aina sohvalla tyynyt sylissä ja katsojat pitivät tätä outona tapana. Minulle siinä ei ollut mitään outoa :)
http://www.sub.fi/bigbrother2011/uutiset.shtml/1457545/muistatko-taman-salarin-erikoisen-tavan
Anonyymi: KIITOS <3! Tekstisi toi kyyneleet silmiini.
VastaaPoistaOlen oikeasti lähes mykistynyt saamastani lukijamäärästä ja ihanista kommenteista! Kiitos myös kaikille teille.
Ja mielellään saat linkittää blogiani FB:ssä! Ihan missä vaan, jos katsot, että tämä on sen arvoinen - ja kuka vaan saa linkittää tämän minne vaan. Minä olen kanssa kierrellyt ja kaarrellut näitä paria FB:n ryhmää, mutta en ole vielä liittynyt niihin. Kun pohdin, että hyväksytäänköhän ryhmään anonyymiä Paksua Perhosta vai täytyisikö minun liittyä omana virallisena itsenäni.
Meidän salattuun ryhmään ainakin saa tulla myös "salanimellä", tämä on arka asia ja oikeaa nimeään ei ole pakko tuoda julki <3.
PoistaHitsi, miten saisin sinulle lähetettyä sellaisen viestin, jota kukaan muu ei näe- antaisin ohjeet salattuun ryhmään liitymiseen? Vai löydänkö sinut nimellä Paksu Perhonen facesta? Voisin laittaa viestin sinne :)?
En ole facessa kuin omana persoonanani. En ole ajatellutkaan tulla faceen Paksuna Perhosena - se on vain tämä blogiminäni.
PoistaMutta laita minulle viestiä Paksun Perhosen sähköpostiin: lihava.perhonen@gmail.com
Mielelläni otan tiedot ryhmään liittymisestä;).
Laitoin sinulle meiliä ryhmään liittyen :)...
PoistaOukki doukki :). Menen katsomaan!
PoistaHitsit, en ole tajunnutkaan, että mulla on usein tyyny sylissä. :D En kylläkään ole yhdistänyt sitä painoon, vaan tunnen oloni ylipäätään turvallisemmaksi, kun minun ja maailman välissä on jotakin pehmikettä. En ole mikään sosiaalisuuden huipentuma, vaan tykkään pitää ympärilläni vähän tyhjää tilaa. Tyyny on vähän kuin raja-aita.
VastaaPoistaKaikkea sitä näköjään oppii, itsestään ja muista. :)
Moi! Kiitos, tajusin juuri tekeväni samaa, minulla on aina mukanani tosi iso laukku jota pidän "sylissäni". Itsellä tuo homma on mennyt niin pahaksi, että kun kotona katson telkkaria niin aina pitää olla peitto päällä ja helteellä tietysti pelkkä pussilakana, ihan kuin ei mieheni ja lapseni muka tietäisi kuinka läski olen. Vaikea on 120kg peittää perheeltään.
VastaaPoistaAleksandra
Tuo BB-salarin tyyny homma oli varmaa hälle ihan normaalia. Poika ei ollu sinut oman mahansa kanssa.
VastaaPoistaEi sillä kyllä mäki pidän tyynyä sylissä jos se vaan on mahollista :) Tyynyllä hyvin saa piiloon ison mahan ;)
Kyllä sitä tyynyä tulee pidettyä sylissä tai sitten istun mykkyrässä ja pidän käsiä mahan edessä. Peitettävää ei ole niin paljon mutten ole ihan rehellisesti sinut kilojeni kanssa vaikka niin olen kuvitellut. Paljon useemmin tulee tehtyä niin että laitan paidan kaula aukon pikkusen leuan päälle tai vedän hupparin vetoketjun ihan ylös asti yrittäen näin peittää kaksoisleukaa...
VastaaPoista