Ravintoterapeutin tapaaminen 4 (part 3)

Ja se toinen tärkeä puheenhaiheemme liittyi ruokailutottumuksiin ja -tapoihin ja niihin omiin ajatuksiin syömisestä.

Lähti varmaan siitä liikkeelle kun kerroin, että olen nyt paneutunut itseni kanssa siihen, että syön hitaasti, pureskelen kunnolla ja keskityn siihen syömiseeni. Minusta oli ihana kun RT sanoi "minä en ajatellutkaan, että olet jo näin pitkällä". Tein hänelle tunnustuksen: tiedän että ei olisi hyvä lukea syödessään. Tai että se ei kuulu hyviin ruokailutapoihin. Mutta RT sanoi heti, että kun minä tunnen sen helpottavan sitä hitaasti syömistä, niin se on aivan OK.

Ja hän kertoi myös, että esim. anoreksian hoidossa käytetään Aku Ankkaa siinä vaiheessa kun potilas opettelee syömään. Sillä lukemisella saadaan myös tässä tapauksessa ajatus pois ruoasta ja helpotetaan sen potilaan oloa. Ja hän kertoi myös, että ravintoterapeutin kannalta katsottuna sairaalloisen ylipainoisen ja anorektikon tilanteessa on hyvin paljon samaa. Kuulostaa hullulta, koska ongelmat ovat aivan ääripäissä toisistaan. Mutta toisaalta minä olin itsekin tätä ajatellut ja ollut havaitsevinani samaa.

Minä olen pohtinut paljon tätä ihmisen perustarpeisiin kuuluvaa ruokailua, että miten se voi olla niin vaikeata. Ja tavallaan olin jo tajunnut itsekin sen, että pohjimmiltaan anorektikko ja lihava kamppailee samantyyppisten ongelmien kanssa. Siellä on pohjalla tyytymättömyys, kieltäytyminen, kieroutunut suhtautuminen ruokaan, vääristynyt minäkuva ja ties kuinka paljon kaikkea muuta. Molemmissa tapauksissa on sotkettu täysin elimistön oma ravinnonsäätelyjärjestelmä. Ja kummassakin tapauksessa kun aletaan parantumaan, niin joudutaan opettelemaan ruokailu uudestaan. Lähtemään alusta, annetaan keholle uusi mahdollisuus. Ja  sen opettelun vankkana kivijalkana on  ruokailun säännöllisyys!

Minä olen nyt vasta mielestäni ymmärtänyt erittäin tärkeitä asioita. Ensinnäkin minä työstän tätä asiaa nyt kuitenkin enemmän psyyken puolella. Minä harjoittelen ajattelemaan niin, että minä saan syödä. Saan syödä kaikkea. Saan syödä 4-5 kertaa päivässä. Saan syödä rauhassa ja nauttia syömisistäni. Minä olen tietoisesti nyt poistanut sanavarastostani sanat sortuminen ja repsahdus! Ja tämän oivallus on oikeasti aivan käsittämättömän vapauttavaa. Tämä pieni oivallus on auttanut minua aivan mielettömästi keskittymään niihin oikeisiin asioihin.

Kävimme sen verrran läpi ruokailuani, että RT halusi tarkistaa proteiinin ja kalkin riittävän saannin. Edelleenkään minä en ole hänelle kirjoittanut yhtään ruokapäiväkirjaa, johon olen esim. viikon ajalta merkinnyt kaikki syömiseni. Enkä edelleenkään sitä tee. Kalkin saannin turvaamiseksi sain ohjeen, että lisään kovien juustojen määrää. Ja vitamiinilisä otettiin nyt käyttöön, koska painonpudotus tahti on nyt vähän liian suuri (n. 1,3kg/vko)! Kun se pudotus olisi sitä max. kilon viikkovauhtia, niin silloin en tarvitsisi vitamiinilisää.

RT näytti minulle sitten rusinaharjoituksen. Sanoi, että se on nyt vähän turha, koska olin jo alkanut työstämään tätä hitaammin syömistä, mutta kun oli minulle sen kaivanut esiin, niin katsotaan se sitten vielä läpi.

Klikkaa kuva auki, niin saat sen luettavammaksi.

Näine evästyksin minä lähdin käsittämättömän hyvin mielin jatkamaan harjoitteluani kotiin seuraavaksi viideksi viikoksi.