Toinen tärkeimmistä keskustelunaiheistamme oli miten minä tunnen nälän tai kylläisyyden. Ja enhän minä tunne! Ei minulla ole vieläkään koskaan mielestäni nälkä, vaan minä katson kellosta, että nyt on ruoka-aika.
Vuosikausia olen syönyt niin, että koko päivä on mennyt pääsääntöisesti kahvilla (ja tupakalla). Eikä tämä ole ollut minulle edes mitenkään vaikeata. Sitten illalla huomaan, että minulla on aivan karmea, kiljuva nälkä. Kuinka usein minun suustani onkaan kuulunut kommentti "minulla on nyt niin nälkä, että oksettaa".
Ja tähän nälkään olen sitten vasta tajunnut syödä ja senhän tietää miten siinä käy: syön kamalaa vauhtia ruokani ja elimistöni ei kerkeä edes tajuta, että se saa ravintoa. Kylläisyyden tuntemushan tulee n. 20 minuuttia perässä. Mutta tässä ajassa minä olenkin jo kerennyt syödä moninkertaisesti yli minkään järkevän tarpeen.
Tällä ruokailutavallani minä olen saanut sekaisin koko elimistöni ja varsinkin sen luontaisen nälkä- / kylläisyystunteen ja niiden säätelyn. Olen sotkenut tämän hienon järjestelmän täysin ja sen seuraukset näkyvät ja sitä satoa niitän nyt.
Minullahan on suuria vaikeuksia edelleen syödä aamuisin ja alkuiltapäivästä. Minun elimistöni ei edelleenkään, vaikka sitä on nyt opetettu 4 kuukautta säännöllisyyteen, ilmoita etenkään aamupäivisin, että se tarvitsisi ruokaa. Ja tästä minä jo melkein päästin itseni lipsumaankin ja jouduin ottamaan sen ateriapäiväkirjan takaisin käyttöön. Joudun edelleen keskittymään aamupalan ja lounaan syöntiin - oikealla ajallaan!
Ravintoterapeuttini mukaan tämä johtuu juuri siitä, että tämä elimistön luontainen "häiritty" säätelyjärjestelmä ei toivukaan niin nopeasti, vaan se vaatii pitkän ajan huomatakseen sen että tämä isäntäeläjä osaa nyt ruokkia itseään oikein. Eli tämä painonpudotus kulkee hirveästi edellä elimistön luontaista säätelytoimintaa ja sen vuoksi laihduttaja joutuu miettimään ja keskittymään tekemisiinsä. Ja tässä olisi juurikin syy myös sille, miksi ne nopeat ihmedieetit ei sitten pitkän päälle toimikaan. Ja tämän vuoksi minun tärkein tehtävä on opetella oikeat ruokailuajat!
Sisäistin tämän asian nyt täysin. Sitähän minunkin elämäni on ollut - jojoilua. Painon olen kyllä saanut tippumaan vaikka minkälaisin konstein, mutta elimistöni ei ole kerennyt sopeutua muutokseen vielä mitenkään. Ja sitten kun kuurini on syystä tai toisesta lopahtanut, niin homma on palannut vanhoihin uomiinsa aivan itsestään ja kilot ovat tulleet bonuksien kera takaisin. Yhtä nopeasti.
Ehdottoman tärkeä asia tuo, mistä olette ravintoterapeutin kanssa keskustelleet! Yritän nyt tankata kirjoittamaasi moneen kertaan, jotta tajuaisin tuon myös omalla kohdallani!
VastaaPoista