Lainahöyhenissä

Minulla on ystäväpiirissäni pienentyviä ihmisiä ja ex-lihavia. Minun vaatevarastoni on moninkertaistunut aivan itsestään!

Tämä lähti vähän vahingossa. Lihavuusleikkauksen läpikäynyt ystäväni kysyi minulta haluaisinko hänen isoksi jääneitä käyttökelpoisia vaatteitaan? Tokihan minä halusin. Sieltä tuli tosi ihania vaatteita. Sellaisia, joita minä en kuunapäivänä olisi missään edes ajatellut sovittavani päälleni - koska en olisi uskonut sen minulle sopivan eikä muutenkaan käyvän. Minähän olen kiertänyt värilliset ja kuviolliset kaukaa vuosikausia, koska ne ovat vain tuntuneet mahdottomilta. Ja se perusolettamus, että musta hoikentaa, niin en ole edes katsonut vaihtoehtoja.

Tämä ystäväni on myös saanut parilta omalta tuttavaltaan vaatteita, joista osa on ollut valmiiksi liian isoja. Ja nämäkin ovat tulleet minulle. Sopimus näiden vaatteiden suhteen on se, että jos en jotain itse käytä tai jää minulle isoksi, niin lahjoitan sen seuraavalle tarvitsijalle. En saa hyötyä niistä mitään, en esim. mennä myymään kirpputorille. Ja minä olen jo parilta tuttavaltani uskaltanut kysyä, mahtaisiko kelvata. Näin tämä toimii minusta hienosti. Enhän minä edes kehtaisi mennä myymään kirpparille kun en edes kehtaisi viedä vaatekeräykseenkään. En voi kuvitella kenenkään pyörittelevän sen kokoluokan vaatteita ja päivittelevän. Enhän minä voi omia vaatteitani edes narulle ripustaa kuivumaan kun ne näyttää niin järkyttäviltä.

Nyt minä olen parin kuukauden ajan ollut aivan ihmeissäni vaatemääräni kanssa! Minä oikeasti nyt yksikseni sovittelen kotona niitä vaatteita. Joudun totuttelemaan niihin ensin, ennen kuin uskallan mennä julkisesti näyttäytymään niihin puketuneena. Minulla on kova opettelu värien käytön suhteen ja joudun opettelemaan kokonaan uuden ajatusmallin koko pukeutumisen suhteen. On ollut todella suuri askel pukeutua vaaleisiin sävyihin saatika esim. vaaleanpunaiseen, koska minä miellän sen päässäni elefantin väriksi. Mutta toisaalta nyt kun sen askeleen olen uskaltanut ottaa, niin se tuntuu tosi hyvältä. Elämässäni on tapahtunut suuri muutos vaatetuksessani; vaihdan vaateita päivittäin, voin kasata pyykkikoriin riittävän määrän pesua odottavia vaatteita (kun siis vielä keväällä pyöritin kahta vaatekertaa), minä olen uskaltautunut pukeutua hyvinkin avonaiseen paitaan, vaatevarastossani on nyt myös vaatteita, jotka ovat ihan oikeaa venymätöntä kangasta. Minä en muista aikaa, jolloin olen ajatellut vaatteita näin paljon, miltä ne näyttävät, mikä sopii yhteen.

Ja alan jo vähitellen nauttimaan tästä kaikesta!