Ravintoterapeutin tapaaminen 1

Ravintoterapeutin kanssa minulla oli ensimmäinen tapaaminen 27.5.2013. Se oli puhdistava kokemus. Minä tunnustin ääneen kaiken sen mikä minussa näkyy, mutta mistä en puhu ääneen. Se, että sain sanottua sen, etten yksin pysty enkä jaksa enkä kykene. Elämäntilanteeni on muutenkin niin kimurantti, että en oikein tiennyt mistä päästä tätä vyyhtiä pitää lähteä purkamaan. Ja samalla kuitenkin tiedostan, että jos saan painoani pienemmäksi niin silloin vahvistun, piristyn ja voimavarat lisääntyvät muutenkin oman elämäni kuosiin saattamiseksi!

Ensimmäisellä tapaamisella puhuimme vain vähän lihavuudesta ja ravinnosta. Pääpaino oli elämäntilanteeni kartoittamisessa ja sen pohtimisessa, että mistä löydettäisiin ne voimavarat, millä jaksaisin paneutua kilojen pudottamiseen. Keskustelimme minun lihavuushistoriastani ja ruokailutottumuksistani, että saimme jotain ajatusta ja käsitystä siitä missä mennään. Tokihan punnitsimme painoni ja tuona päivänä vaaka näytti 133kg.

Tämän kaiken pohjalta ravitoterapeutti esitti minulle, että koska tämä(kin) asia on niin kokonaisvaltainen ja voimia vievä asia, niin lähtisimme siitä, että minä opettelen oikean ruokarytmin, säännölliset ruokailuajat. Että en nyt alkuun varsinaisesti ajatelisi, että minä olen laihdutuskuurilla tai dieetillä. Minähän olen viimeiset vuodet syönyt niin väärin kuin vain ihminen voi syödä. Eli koko päivän olin mennyt vain kahvin ja tupakan voimin. Sitten kun illalla huomasin olevani kuolemaisillani nälkään niin söin viidessä minuutissa seitsemän ihmisen päivän ruuat.

Koin tämän ajatuksen sopivaksi aloitukseksi ajatellen minun voimavarojani. Niinpä teimme diilin; minulle tehtiin ruokapäiväkirja, johon minä merkkaan vain että olenko syönyt vai enkö ole. Minun ei tarvinnut merkitä mitä minä syön tai kuinka paljon syön. Vaan että huolehdin ainoastaan siitä, että syön aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Tiettyinä, määrättyinä kellonaikoina.