Pitkän ajomatkan jälkeen pysähdyin Mäkkärille jäätelökahville. En olekaan herranaikoihin käynyt ko. paikassa. En harrasta kyseistä paikkaa kuin juuri tuon jäätelökahvin takia ja siitäkin on tosi pitkä aika kun olen viimeksi sellaisen nauttinut. Ja nyt oli sen aika.
Tulin nauttimaan jäätelökahvini ulos terassille lämpimän elokuisen illan kunniaksi. Ja istuin pöytään. Sellaiseen, jossa on kiinteänä tuoli samassa. Ja kun olin istahtanut siihen, niin hetken mietin, mikä tässä on nyt kummallista. Kunnes tajusin, että minulla on jalat siellä pöydän alla (niin kuin normaaleillakin ihmisillä) ja mahani ei rutistu sitä pöydänreunaa vasten. Päinvastoin - mahan ja pöydänreunan väliin jäi hivenen rakoa!
Tätä havaintoa myhäillessäni nousin vielä oikein tarkoituksella tupakallekin tepastelemaan siihen terassille. Ihan vain huomatakseni, miten pääsen pöydästä pois. Ja miten pääsen takaisin. Helposti.
Viimeksi kun olen ko. paikassa käynyt ja joutunut seuralaisteni perässä kävelemään kuvatunlaiseen pöytään, olen tuntenut itseni ryhävalaaksi, joka ei mitenkään päin asiallisesti mahdu siihen istumaan. Vaan olen istunut päätyyn siten että jalat ovat molemmin puolin penkkiä. Koska jos olisin ollut molemmat jalat pöydän alla, niin mahamakkarani olisivat olleet siinä pöydän reunalla. Enkä minä olisi saanut jalkojani taipumaankaan samalle puolelle penkkiä. Ja vääntäytyminen pöydästä poiskin olisi ollut enemmän kuin huomiotaherättävää.
Ekaa kertaa elämässäni kuulen, että tupakanpoltollakin on hyvät puolensa. Näemmä siitä saa oivan tekosyyn testata uutta, hauskaa havaintoa salavihkaa. :D
VastaaPoista